Pääkirjoitukset

Ilman tutkimuspanosta ei synny kehitystulosta

Tutkimus- ja kehittämistoiminta ei ole Suomessa aivan niin pahassa jamassa kuin on peloteltu. Parannettavaa kuitenkin on, sillä t&k-rahoitus notkahti 2010-luvun alkupuolella.
Luonnonvarakeskuksen tutkijan Elina Tampion osaamisalaa ovat erityisesti biokaasuprosessin kehitys ja optimointi. Kuva: Lassi Puhtimäki
Luonnonvarakeskuksen tutkijan Elina Tampion osaamisalaa ovat erityisesti biokaasuprosessin kehitys ja optimointi. Kuva: Lassi Puhtimäki

Tutkimus- ja kehitysmenot ovat Suomessa kasvaneet verraten tasaisesti vuodesta 2016 lukien, mutta olemme vasta nyt samalla tasolla kuin vuonna 2012, vajaassa 7 miljardissa eurossa.

Tilastokeskuksen mukaan t&k-menot nousivat viime vuonna 4,3 prosenttia edellisvuodesta.

Kasvua oli kiitettävästi joka sektorilla, niin yrityksissä, korkeakouluissa kuin julkisella sektorillakin.

Suomi nousee tai laskee nimenomaan yritysten kehittämispanosten tahdissa. Yrityssektorin osuus on kaksi kolmasosaa tutkimuksen ja kehittämisen kokonaismenoista.

Julkisella sektorilla on myös korkeakouluihin verrattuna statistin rooli. Julkinen sektori vastaa 9 prosentista t&k-menoista.

T&k-henkilöstö on luonnollisesti korkeasti koulutettua. Naisten osuus kasvaa vain kituliaan hitaasti. Korkeakoulut näyttävät tasa-arvotyössä mallia. Eniten kohennettavaa on yrityksillä.

Hämeen maakunnassa tutkimuspanosta nostavat innovaatioyritysten ohella Luonnonvarakeskus ja Hämeen ammattikorkeakoulu.

Tutkimus-, kehitys– ja innovaatiomenojen osuus bruttokansantuotteesta oli viime ja toissa vuonna 2,8 prosenttia. Tänä vuonna osuus noussee 2,9 prosenttiin. Hallitusohjelmassa tavoitteeksi on asetettu 4 prosentin osuus vuoteen 2030 mennessä. Tätä tahtia tavoite jää saavuttamatta.

Sekä julkinen että yksityinen tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoiminta pitäisi kääntää selvälle kasvu-uralle, jotta Suomi pysyy mukana nopeassa ja globaalissa teknistaloudellisessa kehityksessä.

Suomalaisilla teknologioilla ja innovaatioilla on paikkansa puolustettavanaan, kun uusia ratkaisuja tarvitaan mm. hiilineutraaliin toimintaan, cleantech-prosesseihin sekä kierto- ja biotalouteen.

Suomen t&k-menojen osuus bruttokansantuotteesta on OECD- ja EU-maiden hyvää keskitasoa, mutta ei sen enempää. Isojen maiden etuna on suurempi volyymi. Niillä on rahoitusta kosolti enemmän jaettavaksi.

Suomessa on panostettava etenkin tutkimus- ja kehittämistoiminnan laatuun.