Pääkirjoitukset

Ilmastoahdistus varjostaa nuorten tulevaisuutta

Ilmastonmuutos on nykylasten ja -nuorten suurin huolenaihe. Päättäjien on kannettava vastuunsa paitsi nykypäivästä myös tulevaisuudesta.
Kevään ilmastolakko osoitti paitsi nuorten huolen myös yhteisrintaman. Kuva: Pekka Rautiainen
Kevään ilmastolakko osoitti paitsi nuorten huolen myös yhteisrintaman. Kuva: Pekka Rautiainen

Pelastakaa Lapset ry:n raportti nostaa esiin lapsia piinaavat uhkakuvat. Suurimpana mörkönä on etenevä ilmastonmuutos.

Ennen lapsia pelotti maailmansodan ja ydinaseiden uhka sekä saastuminen. Nyt koko horisontin näyttää peittävän ilmastonmuutos.

Lisähuolia aiheuttavat turvattomuus ja epätasa-arvo.

Aikuisten murheet työttömyydestä alkaen ahdistavat myös lapsia.

Lasten kyselyvastauksissa näyttäytyy koko yhteiskunnallinen keskustelu. Päivänpolttavat uutiset huonosta kehityksestä kantautuvat myös lasten korviin ja silmiin.

Mikä ikävintä, tulevaisuuden toivot eivät kyselyn perusteella laajemmin usko voivansa vaikuttaa Suomen tulevaisuuteen.

Lasten ääntä ei tunnuta kuulevan tai ainakaan kuunneltavan riittävästi.

Lapset on jätetty paljolti keskusteluiden ulkopuolelle, mutta juuri ilmastonmuutoksessa lapset ja nuoret ovat ottaneet Greta Thunbergin esimerkin voimalla aloitetta omiin käsiinsä. Ja hyvä niin.

Koululaisten kevään ilmastolakko osoitti, kuinka ilmastoahdistus antaa myös pontta tekemiselle ja toiminnalle.

Nuorten ilmastomuutosliikehdintä virittää osaltaan toiveita. Joukkovoimalla on mahdollista saada aikaan muutoksia.

Nuorille on hyvä kertoa koulussa poliittisesta päätöksenteosta ja sen mahdollisuuksista – ilman nihilismiä.

Juuri lapsilta ja nuorilta kaivataan tulevaisuudenuskoa.

Ilmastonmuutoksesta on syytä kantaa huolta mutta ei vaipua epätoivoon eikä apatiaan. Varsinkaan nuorten.

Maapalloa ei ole vielä tuhottu eikä tulevaisuutta menetetty, mutta nyt on kieltämättä kiire päästä tekoihin.

Lapset ovat oikeassa siinä, ettei ilmastonmuutoksen edessä voi jäädä odottamaan vain muiden, isompien toimia. Kansalaistasolla itse kukin voi parantaa kierrätystään ja miettiä kuluttamistaan. Arjen teot vaikuttavat.

Suomen on aika olla lasten lailla rohkeasti kokoaan suurempi toimija ja suunnannäyttäjä.

Päättäjien on tunnettava vastuunsa paitsi nykypäivästä myös tulevaisuudesta.