Pääkirjoitukset

Ilmaston suojelulla on hintansa

EU-maiden johtajat sopivat Brysselissä kasvihuonekaasupäästöjen kohtalaisen radikaalista, 40 prosentin vähentämisestä vuoden 1990 tasosta vuoteen 2030 mennessä.

Ympäristöministeri Sanni Grahn-Laasonen (kok.) pitää neuvottelujen tulosta hyvänä. Hänen mukaansa ratkaisu antaa signaalin EU:n uskottavuudesta sekä hyvän pohjan lähteä ilmastoneuvotteluihin muun maailman kanssa.

Maailmanlaajuista ilmastosopimusta yritetään saada seuraavan kerran aikaan Pariisissa ensi vuoden lopulla.

Euroopan unioni ja sen mukana pieni Suomi hoitavat osuutensa, mutta miten on muun hiilidioksidia edelleen ilmoille surutta tupruttavan maailman laita?

Mukaan tarvitaan niin Yhdysvallat kuin ennen muuta talouskasvuaan hiilen voimalla jatkava Kiina, jotka ovat maailman suurimmat saastuttajat.

Kun pallo on yhteinen, eivät sen ilmaston suojelemiseksi riitä nyt jo ilmeisen laajasti valistuneen Euroopan päätökset.

EU:n on seuraavassa vaiheessa onnistuttava taivuttamaan muut maat päästöjen vähentämisen taakse. Muuten edessä on EU-maissakin kansalaisten turhautuminen.

Hiilidioksidipäästöjen hillitsemisellä kun on hintansa. Lasku tulee lopulta aivan tavallisten energiankäyttäjien maksettavaksi.

Valtion taloudellinen tutkimuskeskus on tehnyt laskelmia päästövähennysten vaikutuksista. Tutkijat arvioivat, että päästövähennys tuo Suomen energiantuotannolle 460 miljoonan euron vuosittaiset lisäkustannukset.

Sähkölaskuja päästövähennykset nostaisivat noin 20 ja kaukolämmön hintaa noin 30 prosenttia, tosin ei kertaheitolla, vaan vasta vuoteen 2030 mennessä. Siihen mennessä toki moni muukin asia voi hintoja heiluttaa.

Päästövähennystavoite uhkaa tutkijoiden mukaan syödä edelleen Suomen kilpailukykyä ja työpaikkoja. Sen kääntöpuolena panostus uuteen saasteettomaan teknologiaan on omiaan lisäämään hyvinvointia.

Ympäristöystävällisyys ja ilmastonmuutoksen torjunta ovat läpikäyviä periaatteita. Niistä pitää nykyistä enemmän tehdä myös kannattavaa bisnestä.

Päästöjen vähentämisen odotetaan lisäävän investointeja uusiutuvaan energiaan kuten kotimaiseen biopolttoainetuotantoon.

EU:n sopu on tärkeä juuri siinä, että nyt teollisuudella ja tutkimuksella on tietoa siitä, mihin päättäjät ovat sitoutuneet.

Päästövähennysten lisäksi EU-johtajat sopivat muun muassa energiatehokkuuden lisäämisestä, energian säästämisestä ja uusiutuvan energian käytön lisäämisestä. EU-maista Suomi on jo ennestään satsannut paljon monia muita maita enemmän juuri näihin asioihin.

 

Suomessa esimerkiksi uusien rakennusten energiatehokkuusvaatimukset ovat jo sitä tasoa, ettei niitä pysty paljon nostamaan.