Pääkirjoitukset

Ilmastostrategia henkii isojen panosten etiikkaa

Ilmaston lämpeneminen on tosiasia, vaikka USA:n Donald Trump toista toitottaisi. Päästöjen hillitseminen vaatii pitäviä kansainvälisiä, EU:n sisäisiä ja kansallisia toimia. Suomen hallitus esittelee näinä päivinä eduskunnalle energia- ja ilmastostrategiansa päivityksen.

Hallituksen kauniina tavoitteena on siirtyä fossiilisista polttoaineista hiilettömään, puhtaaseen ja uusiutuvaan energiaan kustannustehokkaasti.

Suomi aikoo nostaa uusiutuvan energian osuuden kunnianhimoisesti nykyisestä reilusta 35:stä vähintään 50 prosenttiin energian loppukulutuksesta ja omavaraisuusasteen 55 prosenttiin vuoteen 2030 mennessä. Laskennassa huomioidaan uusiutuvan energian lisäksi myös jäte ja kierrätyspolttoaineet, teollisuuden reaktiolämpö ja kiistanalainen turve.

Korkea tavoite vaatii uusia investointeja, jotka kaipaavat valtion tukea.

Tuontiöljyn käyttö on määrä puolittaa. Liikenteessä uusiutuvien polttoaineiden osuus on tarkoitus nostaa laskennallisesti 40 prosenttiin vuoteen 2030 mennessä. Vaarana vain on, että hiilinielumetsistä aletaan pumpata energiaa mittaansa enemmän. Hallitus tukeutuu paitsi biopolttoaineisiin myös päästöttömiin ja energiatehokkaisiin sähköautoihin.

Liikenne ansaitsee strategiassa erityishuomion, koska se on suurin saastuttaja päästökaupan ulkopuolella. Biokomponenttien sekoitusvelvoitteen viulut maksaa tietenkin artisti, auton tankkaaja.

Hankaliin kysymyksiin kuuluu tuulivoima, jonka syöttötariffimalli on tukena aikansa elänyt. Sähkön alhainen hinta kurittaa muita tuotantolaitoksia. Kysymys on myös tuotantovarmuudesta, varavoimasta ja tehoreservistä. Sähkön ja lämmön yhteistuotanto täytyisi sähkövarmuuden nimissä pitää kannattavana.

Suomi on noussut näyttävästi barrikadeille saastuttavan kivihiilen polttamista vastaan. Hallitus mielii kieltää kivihiilen käytön energiantuotannossa vuoden 2030 jälkeen, millä Suomi tekisi kansainvälistä historiaa. Tosin kivihiilen käyttö marginalisoituu kaiken aikaa ja sitä saisi jatkossakin käyttää poikkeustilanteissa, joten kyse on enemmänkin ympäristöteknologian ”kotimaan” kilven kiillotuksesta.

Tulevaisuus on monien tekijöiden summa. Lyhytnäköisyys tietää saldossa miinusta.