Pääkirjoitukset

Imago ja todellisuus

 

Mielikuvat ja todellisuus ikäihmisten laitoshoidosta Hämeenlinnan kaupungissa eivät vastaa vieläkään toisiaan. Kun kysytään vanhuksilta ja heidän omaisiltaan, vastaukset perustuvat aitoihin kokemuksiin. Laaja tyytyväisyys vallitsee, vaikka osin toki myös siksi, että paljon elämää nähneet ikäihmiset ovat onnellisia jo hyvinkin vähästä.
 
Kun taas kysytään kaupungin asukkailta ja vieläpä internet-kyselynä, niin taustalla vaikuttavat paljon enemmän myös muut asiat, jopa harhaluulot ja kaupunkilegendat. Mielikuvien lisäksi tekee mieli puhua mielivallasta ja jopa tietoisesta vääristelystä.
 
Onko moisia kyselyitä järkeä edes järjestää, jos vastaukset huitovat ilmaan?
 
Asukaskyselyssä pidettiin muun muassa ikäihmisen palvelujen määrää liian alhaisena ja laitospaikkojen määrän kasvattamista heikosti onnistuneena. Kumpainenkaan tulos ei kerro oikeastaan mitään. Asukaskyselyyn saatiin 1542 vastausta. Niistä vain 54 oli sellaista, joissa joko vastaaja tai hänen taloudessaan asuva oli käyttänyt viimeisen vuoden aikana ikäihmisten palveluita. Käsitykset lepäävät siis tukevasti ilmassa.
 
Päättäjien on kuitenkin pakko lukea myös asukaskyselyitä kärsivällisesti ja oppia ottaen.
 
Kaupunki oli jo vuosi sitten kohtalaisen tyytyväinen ympärivuorokautisen hoivan asiakkailta ja heidän omaisiltaan saamaansa palautteeseen. Nyt tyytyväisten osuus on yhä kasvanut ja tyytymättömien pudonnut.
 
Kotihoidon asiakkaat antoivat palveluistaan keskimäärin jopa arvosanan 4,2, kun paras on 5. Luku on hyvä, kun kaikki ei varmasti suju aina kotipalvelussakaan jokaisen toiveen mukaisesti. Ei ikinä voikaan sujua. Silloin olisi jokin pielessä.
 
Tämänkin lehden palstoilla on kerrottu tapauksista, joissa ikäihmisten hoiva ei ole ollut parasta mahdollista. Niin kerrotaan tarvittaessa vastakin. Joskus ei lohduta, että keskimäärin palveluissa on kaikki hyvin.