Pääkirjoitukset

Italia koettelee koko Eurooppaa

Italian pääministeri Mario Monti heitti lauantaina pyyhkeen kehään, koska hän tulkitsi hallituksensa ajautuneen umpikujaan. Ratkaisu yllätti sekä Italian että koko eurooppalaisen yhteisön.

Monti teki rankan siirron, sillä häntä on pidetty Eurooppa-vetoisen, Italian talouden tervehdyttämiseen tähtäävän talouspolitiikan takuumiehenä. Laajaa arvostusta nauttivan Montin valtakausi pääministerinä kesti lopulta vain hieman yli vuoden.

Montia ennen oli äänessä ex-pääministeri Silvio Berlusconi, joka ilmoitti olevansa ehdokkaana ensi vuoden alun parlamenttivaaleissa. Kohupoliitikko rypee seksiskandaalissa, jota käsitellään parhaillaan oikeudessa.

Silvio Berlusconi ei hae paikkaa parlamentin rivijäsenenä. Hän kertoi pyrkivänsä pääministeriksi, tehtävään, jota hän on hoitanut jo kolmeen otteeseen. Ensimmäisen kerran hän oli maansa ykköspoliitikko jo vuonna 1994.

Berlusconi käy jonkinlaisesta eurooppalaisen politiikan vitsistä. Hän laukoo usein mitä sattuu seurauksia sen kummemmin punnitsematta. Italian politiikan kiintotähti varmasti myös tietää, että hänellä on varaa värikkääseen ja oudon persoonalliseen käytökseen.

Tyylipisteiden jakamisen rinnalla sietää kuitenkin muistaa, että Berlusconi on noussut valtaan – ja siellä sitkeästi pysynyt – äänestäjien ja parlamentin tuella.

Berlusconin paluu pääministeriksi näyttää kuitenkin epätodennäköiseltä. Seksiskandaali voi verottaa hänen suosiotaan ja myös 76 vuoden ikänsä lienee rasite.

Mutta jos Berlusconille jää pelitilaa, hän voi sen käyttää edukseen. Italian kilpailevien puolueiden on kyettävä nostamaan esiin mitat täyttäviä pääministeriehdokkaita, jos Berlusconin tie takaisin valtaan halutaan vesittää.

Eurooppa seuraa tästä eteenpäin tarkasti Italian politiikkaa. Euroopan komission puheenjohtaja José Manuel Barroso korosti pian Montin eroilmoituksen jälkeen, että Italian on pidettävä kiinni taloutensa tervehdyttämiseksi laadituista suunnitelmista.

Barroson puheenvuoro suuntautuu myös Berlusconia vastaan, sillä tämä on arvostellut rajusti sekä Montin virkamieshallituksen että EU:n talouspolitiikkaa.

Taantumaan ajautuneessa Italiassa on haettu – kuten niin monessa muussakin eurooppalaisessa valtiossa – tasapainoa valtion liian suurille menoille ja liian pienille tuloille.

Paljon puhutut rakenteelliset uudistukset koettelevat myös italialaisia. Entinen meno ei voi kuitenkaan jatkua – ei vaikka pääministeriksi palaisi Silvio Berlusconi.

Rahamarkkinoilla raskaasti velkaisen Italian tilanne heikkeni, ainakin tilapäisesti, Montin eroilmoituksen myötä. Talouden näkökulmasta maan poliittisten olojen vakiinnuttaminen on ensiarvoisen tärkeää.

Italian painoarvo on Euroopan politiikassa ja taloudessa aivan eri luokkaa kuin Kreikan. Sekä EU:n että euroalueen tulevaisuudelle maan lähivuosien kehitys on jopa ratkaisevaa.