Pääkirjoitukset

Itämeren piirissä lisättävä keskinäistä luottamusta

Viron vastavalittu presidentti Kersti Kaljulaid kävi torstaina ensimmäisellä valtiovierailullaan, luonnollisesti Suomessa. Viron valtiojohdolle yhteydenpito Suomeen on tärkeää, mutta niin on toisinkin päin.

Suomessa pitää tietää, mitä Suomenlahden eteläpuolella ajatellaan – etenkin turvallisuudesta. Se on Suomelle ja Virolle yhteinen asia siitäkin huolimatta, että maiden puolustusratkaisut poikkeavat toisistaan.

Nyt jos koskaan on kaikin tavoin lisättävä keskinäistä vuoropuhelua ja luottamusta Itämeren piirissä.

Aikaisemmin tiistaina Suomessa kävi Liettuan presidentti Dalia Grybauskaite. Hän kiinnitti huomiota Venäjän päätökseen sijoittaa ohjuksia aivan maansa lähelle Kaliningradiin.

Tilanne ei saa päästä enää kärjistymään. Uhkakuvia riittää ja keskeisin niistä on Venäjän aggressiivinen ulkopolitiikka sotilaallisine provokaatioineen.

Viime aikoina on noussut esille Ahvenanmaan asema demilitarisoituna alueena – käytännössä kylmäävästi sotilaallisena tyhjiönä, jolla on kriisin tullen taipumus täyttyä.

Itämeri on aivan liiaksi rauhattomuuden meri.

Historiasta voidaan ottaa oppia ainakin siinä, että asiat pitäisi edes yrittää nähdä avoimin silmin sellaisina kuin ne ovat. Sumutukseen ei saa mennä mukaan.

Trollauksen tehovoimaa voidaan vähentää suoralla vuoropuhelulla. Siinä tasavallan presidentti Sauli Niinistö on myös kaikkein kriittisimpään – eli Venäjän suuntaan – tehnyt sen, mitä on ollut tehtävissä.

Kylmän sodan aikana Itämerta kutsuttiin äärivasemmistolaisittain rauhan mereksi. Todellisuus oli tuolloinkin aivan toinen kuin propagandassa väitettiin.

Eurooppa oli rautaesiripun molemmin puolin hampaisiinsa asti aseistautunut. Kukaan ei tiedä, miten lähellä maailmanpaloa todellisuudessa käytiin.

Rauhan saattoi toiveikkaasti sanoa jo melkein puhjenneen Eurooppaan ennen Ukrainan kriisiä, joka toi kuitenkin jääkauden Venäjän ja askel askeleelta yhdentyneen Euroopan suhteisiin.

Sekä Viro että Liettua ovat onnekseen jo pitkäaikaisia EU:n ja Naton jäseniä ja siten ison yhteisen sateenvarjon suojissa, mikä antaa Suomessakin mahdollisuuden tarkastella Baltian turvallisuutta rauhallisesti. Viro ei jää koskaan enää yksin.