Pääkirjoitukset

Jäätynyt konflikti uhkaa Itä-Ukrainaa

Viikonvaihteessa Itä-Ukrainassa järjestetty ”kansanäänestys” ei täytä alkeellisimpiakaan vapaan vaalin tunnusmerkkejä. Tästä huolimatta sen järjestäjät, Venäjä-mieliset separatistit tulkitsevat tulosta demokratian voitoksi ja kansan selkeäksi tahdonilmaukseksi Donetskin ja Luhanskin alueiden itsemääräämisoikeuden puolesta.

Kansanäänestys, joka käytiin savuavien barrikadien ja aseiden varjossa, polkaistiin pystyyn nopeasti. Separatistien pää ei kääntynyt edes Venäjän presidentin Vladimir Putinin vetoomukseen äänestyksen siirtämisestä.

Kaikilla äänestyspaikoilla ei ollut vaaliluetteloita ja kuka tahansa pääsi äänestämään, ilmeisesti niin monessa paikassa kuin viitsi tai ehti. Kaikkia äänestyslippuja ei edes leimattu ja niitä täytettiin jo valmiiksi hyvissä ajoin ennen vaalipäivää.

Itä-Ukrainan venäläisväestön huoli asemastaan on Kiovan kevään tapahtumien valossa jossain määrin ymmärrettävä. Ukrainan uuden, väliaikaisen hallinnon suhde Venäjään ja myös maan venäläisvähemmistöön on tunnetuista syistä erityisen ongelmallinen. Toisaalta Venäjä ja presidentti Putin ovat tehneet kaikkensa, ettei luottamuksellisia suhteita syntyisikään. Venäläisen aggression parhaana osoituksena on Krimin alueen liittämien Venäjän yhteyteen aiemmin keväällä.

Itä-Ukrainan separatistien mukaan kansanäänestyksen kiistaton tulos on, että 90 prosenttia äänestäjistä tukee alueen itsemääräämisoikeutta. He tulkitsevat tuloksen antavan oikeuden perustaa omat hallintoelimet ja oma Itä-Ukrainan armeija.

Kokonaan toinen asia on se, saako tällaisissa oloissa syntynyt hallinto koskaan kansainvälistä tunnustusta. Ainakaan länsimaat ja Ukraina eivät lämpene uudelle hallinnolle, mutta Venäjä voi omia pyrkimyksiä tukeakseen näyttää sille vihreätä valoa.

Jos Itä-Ukrainaan syntyy toimielimiä, jotka täyttävät edes teoriassa itsenäisen valtion tunnusmerkistön, alueella nyt olevia Ukrainan armeijaa kohdeltaisiin miehitysarmeijana. Sen häätämiseksi hallinto voisi pyytää ”veljellistä apua” Venäjältä, jolloin Krimin tapahtumat toistuisivat.

Sen enempää alueella olevat Ukrainan armeijan yksiköt kuin venäläiset tai separatistien epämääräiset asevoimatkaan eivät tohdi ryhtyä avoimeen sotaan. Voimaa kyllä näytetään, mutta sitä käytetään pidättyvästi, koska oikean sodan hinta olisi kaikille osapuolille aivan liian korkea.

Itä-Ukraina saattaa lähipäivinä julistautua itsenäiseksi, mutta sitä tuskin mikään muu maa tunnustaa. Toisaalta paluuta vanhaan ei ole, sillä Venäjä ei luovu Krimistä eikä Itä-Ukraina palaa Kiovan komentoon. Edessä saattaa olla pitkä kahtiajako, jäätynyt konflikti, josta esimerkiksi käyvät Moldovan Transnitria ja Georgian Etelä-Ossetia.

Ne ovat jämähtäneet sodan ja rauhan välitilaan, joka lamaannuttaa kaiken yhteiskunnallisen kehityksen käy ajanoloon mahdottomaksi. Kansainväliset yritykset jään sulattamiseksi ovat osoittautuneet turhiksi.