Pääkirjoitukset

Jämijärven musta pääsiäinen

Jämijärven lentoturma, joka vaati kahdeksan ihmisen hengen, on suomalaisen harrasteilmailun historian synkin. Kahdeksan laskuvarjohyppääjää, kaksi naista ja kuusi miestä, kuoli silmänräpäyksessä, kun heitä kuljettanut lentokone syöksyi maahan. Turmasta pelastui kolme ihmistä: onnettomuuskoneen ohjaaja ja kaksi hyppääjää.

Toistaiseksi onnettomuuden syyt ovat vain arvailuja, jos kohta koneeseen yhtäkkiä tullutta ohjainvikaa pidetään tällä hetkellä turman aiheuttajana. Tätä tukevat muutamat silminnäkijähavainnot, kuvatallenteet ja onnettomuudesta elossa selvinneiden alustavat kuulemiset.

On aivan selvää, ettei varmakaan tieto ohjainviasta riitä kenellekään, ei tutkijalautakunnalle, ilmailuviranomaisille tai lentäjien ja laskuvarjoharrastajien yhteisölle. Tutkijalautakunnan on etsittävä todellinen syy ohjainvikaan, mistä se on johtunut ja mikä tärkeintä, miten se voidaan vastaisuudessa varmasti ehkäistä. Lautakunnan asiantuntijoiden työ on vasta alussa ja se saattaa kestää pitkään, vuodenkin.

Suomalaiset ovat enenevässä määrin mieltyneet fyysistä voimaa, henkistä kestävyyttä ja huimapäisyyttä vaativiin extreme-lajeihin. Ehkä tavallinen arki töineen on käynyt turhan harmaaksi. Elämä ei ole kovin jännittävää saati vaarallista. Siksi nuorten, terveiden ja varakkaiden ihmisten mieli palaa huimiin seikkailuihin, äärimmäisiin elämyksiin.

Laskuvarjohypyt tai lentoharrastus ultrakeveillä koneilla täyttävät kasvavan harrastajajoukon kokemusten nälkää. Jotkut innostuvat puolestaan vuorikiipeilystä, kallioseinämistä tai sukelluksesta. Näissä kaikissa lajeissa piilee aina myös vaara loukkaantua vakavasti eivätkä kuolemaan johtaneet onnettomuudetkaan ole tuiki tuntemattomia. Tänä vuonna jo neljä suomalaista on kuollut sukellusonnettomuuksissa ja vuorikiipeilijöitä menehtyy maailmalla lumivyöryissä tai putoamisissa.

Vaara ja äärimmäiset tilanteet kiehtovat eikä edes kuoleman mahdollisuus pelota niin paljon, että harrastuksista luovutaan. Suurin osa selviääkin extreme-retkistään naarmuitta, vain pienelle joukolle sattuu onnettomuuksia.

Ilmeisesti juuri ilmailussa ja sen oheisharrastuksissa, joihin laskuvarjohyppykin kuuluu, on täysin utopistista kuvitella onnettomuuksien nollatoleranssia. Muuttujia on monia alkaen luonnonoloista, tekniikasta ja ihmisen taidoista ja kokemuksesta. Aina eivät edes hyvä perehtyneisyys, pitkäaikainen harrastus ja sen yksityiskohtainen opiskelu riitä, kun myrsky nousee tai tekninen koje tai laite pettää.

Viranomaiset lupasivat heti Jämijärven onnettomuuden jälkeen laatia riskikartoituksen, käydä läpi ja tarvittaessa tarkentaa kaikki ohjeet ja määräykset. Se onkin tarpeen, sillä pienkoneturmat ovat viime vuosina lisääntyneet ja vaatineet yli 20 kuolonuhria. Yksityiskoneiden, lentolupakirjojen samoin kuin lennettyjen tuntien määrät ovat kasvussa eikä ohjeiden ja määräysten sovi laahata jäljessä.