Pääkirjoitukset

Järkyttävän surman pitää yhä pysäyttää

Jokaisen ihmisen teoilla ja tekemättä jättämisillä on väliä. Lastensuojelun pitää toimia ja ilmenneet puutteet on korjattava, mutta itse asiaa ei voi ulkoistaa viranomaisille.
Koskelan surman uhrin muistoksi ja kouluväkivaltaa vastaan sytytettiin 5. maaliskuuta kynttilöitä useilla paikkakunnilla, myös Hämeenlinnan kirkon edustalla Toripuistossa. Kuva: Lukijan kuva
Koskelan surman uhrin muistoksi ja kouluväkivaltaa vastaan sytytettiin 5. maaliskuuta kynttilöitä useilla paikkakunnilla, myös Hämeenlinnan kirkon edustalla Toripuistossa. Kuva: Lukijan kuva

Helsingin käräjäoikeus määräsi keskiviikkona mielentilatutkimukseen kolme teon aikaan 16-vuotiasta poikaa, jotka ovat syytettyinä samanikäisen pojan murhasta joulukuun alussa Helsingin Koskelassa.

Väkivallanteko ja sitä edeltäneet toistuneet raakuudet sekä tapahtumien taustat ovat järkyttäneet suomalaisia ja johtaneet keskusteluun kouluväkivallasta, lastensuojelusta ja lasten sekä nuorten pahoinvoinnista.

Selityksiä on liian helppoa hakea systeemistä ja kuvitella, että esimerkiksi lastensuojelun lisärahoitus estäisi vastaavaa tapahtumasta.

Lastensuojelun pitää toimia ja ilmenneet puutteet on korjattava, mutta itse asiaa ei voi ulkoistaa viranomaisille. Se on ihan kaikkien asia, ei vain vanhempien ja koulujen, vaan ihan kaikkien.

Uhrin auttamatta jättäminen on epäonnistuminen, jota ei voi ehkä koskaan sanoin, saati jälkiviisaudella selittää.

Surma on pysäyttänyt ja sen pitää yhä havahduttaa: jokaisen ihmisen teoilla ja tekemättä jättämisillä on väliä.

Ihminen on hauras, niin henkisesti kuin fyysisesti. Oikeus ei ikinä voi olla vahvemman oikeutta, vaan heikkoja pitää suojella.

Oikeusjärjestelmä ja viranomaiset voivat vain yrittää estää enimpiä vahinkoja ja – kuten Koskelan tapauksessa – huolehtia jälkiseurauksista.

Teoilla pitää olla seurauksensa, mutta silti pitää kiinnittää huomio tärkeimpään: että vastaavan toistuminen estetään. Miten? Tämän eli tärkeimmän kysymyksen äärelle pitää laajasti ja vakavasti pysähtyä, muidenkin kuin lasten ja nuorten parissa työskentelevien.

Monin tavoin some-Suomessa ilmenevä kanssaihmisten kunnioituksen puute on vakava ilmiö. Pahat sanat ovat yhteiskunnan syöpä.

Sekin on jo jotakin, että ihmiset osoittavat myös laajasti välittämistä. On edelleen asioita, jotka yhdistävät enemmän kuin erottavat. Onneksi.

Yksikin ihminen voi saada jotakin aikaan. Tamperelaisesta aloitteesta maaliskuun alussa Koskelan uhria muistettiin kynttiläkampanjalla (AL 2.3.). Samalla vastustettiin kouluväkivaltaa. Kampanjan aidosti hyvän ajatuksen on kannettava joka päivä kaikkialla Suomessa.