Pääkirjoitukset

Jatkuva oppiminen vaatii tukea ja kannusteita

Jatkuva, elinikäinen oppiminen tekee vahvasti tuloaan ja saa laajasti kannatusta. Hankaluudet alkavat, kun pitäisi päättää, kuka lystin kustantaa.
Jatkuva oppiminen alkaa olla nykypäivää. Kuva: Riku Hasari
Jatkuva oppiminen alkaa olla nykypäivää. Kuva: Riku Hasari

Kauppakamareiden kyselyssä hyvinkin puolet yritysten edustajista toivoo valtion kustantavan jokaiselle työikäiselle vuosittaisen koulutussetelin. Malliin suhtautui epäilevästi alle kolmasosa

Vastanneista yli puolen mukaan yritykset käyttävät jo nyt riittävästi resursseja henkilöstönsä osaamisen kehittämiseen. Vain joka viides olisi valmis lisäämään koulutuskuluja.

On totta, että yritykset panostavat jo nyt merkittävästi henkilöstönsä osaamisen kehittämiseen. Onhan kyse investoinnista yrityksen osaamistasoon.

Kysymys onkin, pitääkö yritysten kustantaa helahoito, ja mikä on osaamisen kehittämisessä valtion ja työikäisen osuus tai vaikka mahdollisen maakunnan ja ammattiyhdistyskentän rooli.

Tuskin kukaan pärjää enää läpi työuransa ilman osaamisensa kehittämistä. Muuten putoaa pois työelämästä.

Jatkuvaan uuden oppimiseen tarvitaan kieltämättä tukea ja kannusteita, mutta se kysyy myös omaehtoista motivaatiota.

Siitä on leivottu ratkaisua paitsi työn murrokseen myös työllisyysasteen nostamiseen.

Keskuskauppakamari on esittänyt Kilpailukyvyn avaimet 2020-luvulla -julkaisussaan valtion kustantamien koulutusseteleiden käyttöönottoa.

Laajamittainen koulutussetelijärjestelmä loisi oppilaitoksille ja opetuksen tarjoajille eläväiset koulutusmarkkinat. Sen turvin kelpaisi reagoida työvoiman osaamistarpeiden muutoksiin.

Jonkinlaista koulutussetelijärjestelmää on ehdotettu aina silloin tällöin koulutustason pelastajaksi. Setelin ohella on puhuttu myös osaamistilistä, -turvasta, -vakuutuksesta ja aikuiskoulutustuesta.

Auki on se, kuinka koulutusjärjestelmää trimmataan ja kenen pussista miljardihanke kustannetaan. Helpommin sanottu kuin tehty.

Jatkuvan oppimisen uudistus kytkeytyy paitsi rahoitukseen myös koko koulutustarjontaan, sosiaali- ja muutosturvaan, työttömyysturvaan sekä omaehtoiseen ja työvoimapoliittiseen koulutukseen. Vaarana on, että savotta johtaa umpimetsään. Tosin vielä suurempi hätä koittaa, jos ei tehdä mitään.