Pääkirjoitukset

Jättijärjestön valmistelu jäi neuvottelujen jalkoihin

SAK:n puheenjohtajan Lauri Lylyn johtama keskusjärjestö edustaa noin miljoonaa suomalaista työntekijää. Olisiko heidän ja muidenkin palkansaajien etua ajanut kilpailukykysopimuksesta neuvoteltaessa paremmin jättijärjestö, SAK:takin isompi keskusjärjestö?

Vielä viime vuoden alussa noin 1,7 suomalaisen palkansaajan keskusjärjestö oli hyvässä nosteessa. Mukaan oli alustavasti ilmoittautunut 44 ammattiliittoa.

Keskiviikkona jättijärjestöhanke haudattiin, vaikka liittojen yhteinen kokous ilmaisikin, että syyt ja tarve palkansaajien yhteistyön tiivistämiseksi ovat yhä olemassa.

Lopullinen naula jättijärjestön arkkuun olivat kilpailukykysopimusneuvottelut.

Neuvottelutilanne on jo pitkään ollut aivan liian akuutti, jotta se olisi jättänyt ay-johtajille aikaa tai panoksia keskittyä mihinkään muuhun.

Suomalaisilla palkansaajilla on kiistatta paljon yhteisiä etuja. Tehdastyöläisen tai sairaanhoitajan elämisen ehdot eivät paljonkaan poikkea toisistaan.

Olisi aivan luontevaa, että modernia tehdastyötä tekevät ja esimerkiksi tietoliikennealan ammattilaiset olisivat samassa järjestössä. Duunarin ja insinöörin edutkin ovat pitkälle yhteisiä.

Ison keskusjärjestön oli määrä luoda vastavoimaa Elinkeinoelämän keskusliitolle ja sen hajota ja hallitse -politiikalle. EK:n ilmoitus, jonka mukaan keskitetyt sopimukset joutavat historiaan, kieli juuri tästä.

Jättijärjestön syntysanoja lausuttaessa sanottiin niinkin työväenhenkisesti, että vastakkainasettelun aika ei ole ohi.

Sitä se ei todellakaan ole, mutta huomattavaa eripuraa on yhä myös työntekijäleirin sisällä.

Palkansaajien yhteinen etu häviää, kun sen jyrää ammattiliittojen valtapolitikointi. Siihen myös kaavailtu jättijärjestö perimmiltään kaatui.

Puoluepoliittinen sitoutumattomuus oli yksi uuden keskusjärjestön tavoitteista. Puoluepolitiikka on kuitenkin edelleen aivan liian tiukassa etenkin SAK:n jäsenliitoissa. Se vierasti Akavan jäsenliittoja, Tehyä ja myös toimihenkilöitä edustavan STTK:n jäsenliittoja.

Työelämä ja suomalainen yhteiskunta ovat muuttuneet, mutta ay-liike elää yhä toinen jalka menneisyydessä. Tästä paras eli pahin esimerkki on Auto- ja kuljetustyöväkeä edustava ATK.