Pääkirjoitukset

Jo kaksi pyrkii RKP:n johtoon

Jos
keskustassa ollaan vähän kateellisia, tämän voi ymmärtää. Ruotsalaisen kansanpuolueen puheenjohtaja Stefan Wallin ehti hädin tuskin ilmoittaa jättävänsä puoluejohtajan tehtävän, kun kehässä oli kaksi ehdokasta.

Kaiken lisäksi RKP:n puheenjohtajuutta tavoittelee kaksi mitat täyttävää, vahvasti tässä päivässä kiinni olevaa poliitikkoa. Keskustan puheenjohtajapelissä on sen sijaan – ainakin toistaiseksi – vahva lataus menneisyyttä.

Oikeusministeri Anna-Maja Henriksson, viisikymppinen pankkijuristi, tarvitsi silmiinpistävän vähän aikaa päättääkseen siitä, onko hänellä kiinnostusta, pyrkyä ja tukea puoluejohtajan tehtävään.

Seuraava siirto oli käsikirjoituksessa. RKP:n nousevaksi kyvyksi nimetty europarlamentaarikko Carl Haglund, 33, ilmoitti keskiviikkona, että haluaa Wallinin seuraajaksi.

Haglund ei halunnut selvästikään antaa Henrikssonille yhtään etumatkaa.

Ovi on edelleen auki, joten kisaan saattaa tulla vielä montakin ehdokasta. Mutta jos ei tule, RKP:llä ei ole hätää, sillä jo Henrikssonissa ja Haglundissa on koossa ehdokkaat, joista puoluekokouksella on mistä valita.

Ehdokkaat edustavat puolueensa nousevaa voimaa. Henriksson on toisen kauden kansanedustaja, joka oli julkisuuden valokeilassa sivusta aina siihen asti kun hänestä tuli ministeri.

Haglund on kerännyt arvostusta ja kiitosta europarlamentissa. Hän on suurelle yleisölle vieras, omiensa keskuudessa hän on verraten tunnettu.

RKP on puolueensa hyvin tutussa vakiintuneisuuden tilassa. Puolue on pieni ja pieneksi jää, sillä sen perimmäinen tehtävä on maamme ruotsinkielisten etujen ajaminen.

Markkinatalouteen sitoutunut RKP on ollut sekä keskustan että kokoomuksen apupuolue. Tätä arviota puolueen kannattavat eivät ota väheksymisenä saati pilkkana.

RKP ei kaipaa Wallinin seuraajaksi uudistajaa vaan politiikan pelissä menestyvää osaajaa, puoluejohtajaa, joka osaa mediassa kerätä pisteet kotiin sekä ruotsiksi että suomeksi.

Puoluekokouksen asia on löytää ehdokkaista se, jolla on parhaat taidot johtaa pientä ja tiivistä puoluetta.

Kahdesta esiin nousseesta ehdokkaasta voittajan veikkaaminen on vaikeaa – myös siksi, että puheenjohtajapeli on vasta käynnistymässä.

Mikäli Henriksson voittaa, RKP:n puheenjohtajaksi tulee ensimmäistä kertaa nainen. ”Nyt on jo naisen aika” – iskulause tai sen muunnos voi olla RKP:ssä valttia.

Stefan Wallinin eroilmoitusta on kytketty väkisin onnettomaan Dragsvik-sotkuun. Hän itse korosti, ettei asiassa ole tekemistä hänen RKP:n johdosta luopumisensa kanssa.

Wallin olisi aivan hyvin voinut jatkaa puoluejohtajana. Dragsvik kutistui lopulta näytelmäksi, jonka kaltaiset ovat politiikassa hyvin tuttuja.

Paremminkin Wallinin päätöksen selitystä voi hakea politiikan ulkopuolelta. Suomenruotsalaisten pienissä piireissä RKP:n entiset puheenjohtajat ovat löytäneet tunnetusti paikkansa erittäin helposti.