Pääkirjoitukset

Johtajien verokikkailu nakertaa luottamusta

Juha Sipilän (kesk.) hallituksen kotimaisessa mittakaavassa merkittävimmän tavoitteen eli niin sanotun yhteiskuntasopimuksen yksityiskohdat jäivät vielä torstainakin hämärän peittoon.

Prosessin seuraavista vaiheista tietoa saadaan viimeistään ensi maanantaina, kun ehdotus esitellään työmarkkinajärjestöille.

Luvassa on pomminvarmasti kiihkeää debatointia molempiin suuntiin.

Yksikkötyökustannusten laskeminen kansallisella päätöksellä tekisi hyvää vientiteollisuuden kilpailukyvylle, mutta vuosityöajan kasvattaminen ilman korvausta saattaa olla liian iso pala nieltäväksi palkansaajille.

Esimerkiksi Metalliliitto on jo tyrmännyt mahdollisuuden puuttua pekkaspäiviin. Auto- ja kuljetusalan työntekijät eivät puolestaan ole kiinnostuneita mistään, joka millään tavoin heikentäisi työntekijöiden asemaa.

Etukäteen näyttääkin yhä vahvemmin siltä, että yhteiskuntasopimusneuvotteluista on tulossa erittäin vaikeat.

Työntekijäpuolen luottamusta tuleviin neuvotteluihin nakertaa moni asia.

Työntekijöiden tukipilarina profiloituneet sosialidemokraatit istuvat oppositiossa ihmettelemässä SSS-hallituksen ehdotuksia, johtajien palkat ovat nousseet selvästi palkansaajia nopeammin (HS 25.7), eivätkä uutiset suomalaisten huippujohtajien verokikkailuista varsinaisesti paranna luottamuksen ilmapiiriä. Pikemminkin päinvastoin.

Arviolta parisataa suomalaista on siirtänyt kirjansa Portugaliin, missä yksityissektorin eläkkeet voi halutessaan nostaa verovapaasti. Vero-optimointi on voimassa olevien sopimusten puitteissa tietysti täysin sallittua.

Kikkailun kokonaissumma ei ole Suomen valtion mittakaavassa valtava, sillä veromenetykset ovat valtiovarainministeriön mukaan muutamia kymmeniä miljoonia vuosittain.

Kymmenen miljardin kestävyysvajetta ei näillä kertymillä paikattaisi, mutta kyse onkin symbolisella tasolla paljon suuremmasta: osallistuvatko kaikki talkoisiin vai pelkästään opiskelijat, työttömät, lapsiperheet sekä pienipalkkaiset duunarit ja eläkeläiset?

Yhteiskuntasopimusneuvotteluja odottavassa puolitulehtuneessa tunnelmassa olisi kaikesta huolimatta syytä muistaa, kuinka syvässä suossa Suomi on ja millä toimenpiteillä hallitus vastaa, mikäli sopimuksesta ei tule mitään.

Melkein mahdotonta kannattaa joka tapauksessa yrittää.