fbpx
Pääkirjoitukset

Jokin on pielessä, kun uhrista tehdään syyllinen – Urheiluseurojen pitää puuttua epäasialliseen käytökseen ja ottaa nollatoleranssi

Urheiluseurat eivät ole häirintävapaa vyöhyke, vaikka niitä pidetään lähtökohtaisesti turvallisina.
Urheiluseurat koetaan lähtökohtaisesti turvallisiksi ympäristöiksi, joissa ei uskota olevan epäasiallista käytöstä. Kuva: Soile Toivonen, Adobe stock
Urheiluseurat koetaan lähtökohtaisesti turvallisiksi ympäristöiksi, joissa ei uskota olevan epäasiallista käytöstä. Kuvituskuva: Soile Toivonen

Suomalaiseen kulttuuriin kuuluu vahvasti omista asioista huolehtiminen. Toisen tontille ei auta astua.

Asenneilmapiiri näkyy monessa asiassa. Esimerkiksi seksuaalisesta häirinnästä ei välttämättä uskalleta puhua kuin vasta vuosien kuluttua. Sen vuoksi usein häirintätapaukset jäävät käsittelemättä, ne haudataan vanhentuneina asioina tai niitä ei tuoda lainkaan julki.

Hämeen Sanomat nosti esiin häirintätapauksia paikallisesta judoseurasta (HäSa 6.2.). Seura kielsi täysin tapahtuneet asiat.

Epäasiallista käytöstä kokeneita yhdistää usein se, että heidän sanomaansa vähätellään tai heidät asetetaan syyllisen asemaan. Se on väärin.

Onneksi yhteiskuntamme on vähitellen muuttumassa. Siitä kiitos kuuluu muun muassa #metoo -liikkeelle, joka on tuonut seksuaalista häirintää julki muun muassa viihdeteollisuudesta. Sen sijaan urheilussa tapahtuvasta seksuaalisesta häirinnästä on puhuttu julkisuudessa vähemmän. Näin ei pitäisi olla.

Onneksi muun muassa Väestöliitto on herännyt asiaan perustamalla Et ole yksin -hankkeen, jonka tavoite on luoda turvallisempaa ja häirintävapaata urheilua kaikille ja tarjota tukipalveluita epäasiallista käytöstä kokeneille.

Väestöliiton Et ole yksin -hankkeen asiantuntija Pauliina Lius kertoo, että usein uhrit havahtuvat tilanteeseen vuosien kuluttua.

Se johtuu muutamasta asiasta: ihminen suojaa itseään eikä pysty käsittelemään ikäviä asioita. Epäasiallisen käytöksen kokemus voi puhjeta pintaan vasta vuosia myöhemmin, jonkin muun asian laukaisemana. Kaikki lapset ja nuoret eivät myöskään osaa asettaa rajoja tai tiedä, millaista käytöstä pitää sietää ja mikä menee rajojen yli.

Usein myös harrastaja on alisteisessa asemassa valmentajaansa nähden. Urheiluseurat koetaan lähtökohtaisesti turvallisiksi ympäristöiksi, joissa ei uskota olevan epäasiallista käytöstä.

Häirinnästä pitää puhua. Tapauksia tulee nostaa esille. Olisi myös suotavaa, että urheiluseuroissa otettaisiin nollatoleranssi. Lapsia ja nuoria pitäisi myös seurojen sisällä ohjeistaa ja kannustaa siihen, että epäasiallisesta käytöksestä pitää uskaltaa ja voida puhua.

Menot