Pääkirjoitukset

Jouluevankeliumi

Se tapahtu siihen maaliman aikaan, kun keisari Aukustus määräs,

että koko maaliman väkee ruvetaan verottaan.

Se oli ensimmäinen kerta kun kaikki pantiin verolle ja

Kyrenius oli sillon Syyrian maaherrana.

Ja sillain kaikki lähtiväkkin paki parraastaan

takseerattavaks omiin kaupunkeihinsa.

Nin sitte Joosehvikin lähti Kalileasta, Nasaretin

kaupunkista Juuteaan, Taaviitin kaupunkiin. Sen

kaupunkin nimi on Peetlehem. Joosehvi oli Taavitin

huanetta ja sukua.

Se lähti sinne ylöskirjotukseen Marian kanssa. Joka

taas oli hänen kihlattunsa ja vartos lasta. Ja sitte

kun ne oli siällä kaupunkissa, Maria rupes

synnyttään.

Maria synnytti pojan, joka oli heitin esikoisensa.

Maria kapaloitti sen ja pisti sen elukoitten rupuun,

koska majatalo oli tupaten täys, eikä ne mahtunnu

sinne.

Siinä likellä oli paimenet laitumella vahtimassa yällä

lampaitaan.

Yhtäkkiä heitin elessään seiso Herran enkeli ja

Herran kirkkaus hohti heitin ympärillänsä ja ne

paimenet pölästy vallan mahlottomasti.

Mutta enkeli rohkas heittiä: ”Älkäi pöläkkö, sillä

minä ilmotan teitille ison ilon, josta piisaa koko maalimalle.

Teitille on tänäin syntynny Vapahtaja, joka on

Ristus, Herra, Taavitin kaupunkissa.

Ja se on teitille merkkinä, että tee löylätte lapsen

kapaloissa, elukoitten ruvusta, jossa se makaa.

Ja saman tiän oli enkelin kanssa iso sakki taivaallista

sotaväkkee ja ne ylisti Jumalaa ja sanovat:

Kunnia jumalalle taivaissa ja maassa rauha ihmisille,

joillekka hän haluaa paljasta hyvää.

Ja kun enkelit palas paimenten tyköö taivaaseen, niin

nää puhu toisilleen:

Lähletääs ny Peetlehemmiin kattoon sitä, mitä

siällon tapahtunnu ja mistä Herra meitille ilmotti.

Ja niin ne meni kiiruusti ja löysväkkin Marian,

Joosehvin ja lapsen, joka makas elukoitten ruvussa.

Ja kun ne oli tän nähny, ilmotti hee sen tialon, mikä

oli heitille puhuttu tästä lapsesta.

Ja kaikki, jokka sen kuuli, ihmetteli sitä, mistä paimenet heitille oikeen puhu.

Mutta Maria pisti kaikki nää sanat miäleensä ja

vuntiaras niitä ittekseen.

Ja sen perästä paimenet palasvakkin pois ja kiittivät

ja ylistivät Jumalaa siitä kaikista, mitä olivat kuullu

ja nähny, sen mukaisesti mitä heitille oli sanottu.

Luuk. 2: 1-20, Hauhon murteelle kääntäneet Seppo Soittila ja Salme Pohjola

© Hauhon murre- ja perinneyhdistys ry. 2013

Päivän lehti

19.2.2020