Pääkirjoitukset

Kaappauksissa vähän tehtävissä

Algerian panttivankitapauksessa oli perin vähän tilaa neuvotteluille. Maan armeija hyökkäsi kaappaajien ja kaapattujen kimppuun, kun siepattuja oltiin siirtämässä kaasukentältä muualle.

Hyökkäys päättyi kaaokseen ja verilöylyyn. Kuinka moni panttivanki säilyi hengissä, sen tarkka selvittäminen voi kestää vieläkin päiväkausia.

Pahimmassa tapauksessa hyökkäys vapautti vain pienen joukon 41 ulkomaalaisesta ja noin 150 algerialaisesta.

Algerian johto ja sotilaat iskivät tavalla, jota lännessä on arvosteltu ja kauhisteltu. Käytettävissä olevien tietojen perusteella siepatut joutuivat äärimmäiseen vaaraan – ja Algerian armeijan aseiden tulilinjalle.

Kaappauksen pääkohteena olivat aivan ilmeisesti ulkomaalaiset, joista sikäläiset terroristit havittelivat kaupanteon välineitä. Kaasukentän työntekijöistä tuli pelinappuloita.

Sitä he olivat myös Algerian armeijalle. Otteet olivat niin äärimmäisiä ja suoraviivaisia, että sotilaiden päämäärä oli aivan ilmeisesti kukistaa terroristit panttivankien hengestä piittaamatta.

Kovaan vastataan kovalla, siinä armeijan suunnitelman punainen lanka. Neuvotteluille ei annettu arvoa, koska tilanteen ei haluttu pitkittyvän ja sitä kautta mutkistuvan.

Hallituksen joukot puolustivat hallitusta terroristien vyörytystä vastaan.

Algerian tapahtumia on seurattu Suomessa poikkeuksellisen tarkasti, koska kaksi suomalaista – yhden itävaltalaisen ohella – on panttivankeina Jemenissä.

Suomalainen pariskunta on viettänyt vankeudessa kuukauden. Heidän sieppaajistaan ja nykyisestä olinpaikastaan ei ole minkäänlaista luotettavaa tietoa.

Huhujen mukaan suomalaiset olisi siepannut jokin heimo, joka olisi myynyt heidät edelleen pelätylle terroristijärjestölle al-Qaidalle. Pitääkö tieto paikkansa, sitä voi ainoastaan arvailla.

On toki mahdollista, että Jemenin johto ja turvallisuusviranomaiset tietävät paljon laskettua enemmänkin suomalaisten sieppauksesta. Tätäkin voi vain laskelmoida.

Suomen johdon asia on kantaa huolta suomalaisten turvallisuudesta.

Tästä lähtökohdasta on itsestään selvää, että tasavallan presidentin Sauli Niinistön ja ulkoministeriön pitää tehdä kaikki mahdollinen kaapattujen vapauttamiseksi ja järjestämiseksi turvallisesti kotimatkalle Jemenistä Suomeen.

Ratkaisun avaimet eivät kuitenkaan ole Suomessa vaan Jemenissä. Jo kulttuurierot ja kielimuurit romuttavat ajatuksen sinivalkoisesta avusta ja neuvoista.

Suomi voi vain esittää toivomuksen Jemenille, ettei sieppausta yritetään ratkaista voimakeinoin tavalla, joka saattaa kaapatut vaaraan. Algerian operaatio oli näistä keinoista varoittava esimerkki.

Sieppaukset päättyvät onneksi usein onnellisesti vangittujen vapautumiseen. Jemenissä ei ole odotettavissa nopeaa ratkaisua.

Päivän lehti

31.3.2020