Antti Rinteen puheet ja lupaukset oppositiojohtajana joutuvat puntariin tulevana vaalikeväänä. Kuva: Jussi Leinonen
Pääkirjoitukset

Kaikista lupauksista jäävät jäljet jäljelle

Poliitikot ovat taitavia lupaajia. Hallituksen kokoonpanoa haetaan perinteisen kaavan mukaan.

Uudenvuodenlupauksia on kovin erilaisia. Tavallisten ihmisten julistukset terveemmistä elämäntavoista unohtuvat usein viimeistään tammikuun aikana ilman sen suurempaa moraalista krapulaa.

Poliitikkojen lupaukset ovat asia erikseen. Yliviritetyistä sotahuudoista jää helposti nalkkiin. Näin hybridisotien ja kyberuhkien aikoina tulevana vaalikeväänä varaudumme ulkovaltojen sekaantumiseen mielipideilmastoomme. Yhtä paljon kannattaa seurata myös kotimaisia trolleja.

Poliitikot ovat taitavia lupaajia. Harva sortuu lupaamaan mitään liian konkreettista, mutta toki tekevänsä kaikkensa uudistamalla ja tarvittavia lakeja säätämällä.

Työllisyys, turvallisuus, koulutus ja ennen kaikkea ilmastonmuutoksen torjuminen sopivat kaikkien puolueiden ohjelmiin. Erilaisilla painotuksilla sitten yritetään kovasti tehdä pesäeroa kilpailijoihin.

Kuvallinen dokumentointi ja sosiaalinen media ovat katala yhdistelmä. SDP:n puheenjohtaja Antti Rinteen puheenvuoro istuvan hallituksen työllisyystavoitteiden toteutumisesta tai valtion velkaantumisen kääntymisestä on tuorein esimerkki.

Kun Rinteen puheet nyt, tuurilla tai ilman, konkretisoivat poliittisen retoriikan lyhytnäköisyyden, syntyy hittivideo, joka kiertää läpi kaikki sosiaalisen median kanavat.

Rinne on joutunut jo peräytymään lupauksistaan pienimpien eläkkeiden korottamiseksi. Demarit ovat johdossa kannatuskyselyissä, mutta puheenjohtaja joutuu varmasti preppauskursseille ennen ratkaisevia tenttejä.

Tulevaan eduskuntaan syntyy melkoinen sukupolvenvaihdos, kun varsinkin Keskustan konkarit jäävät joukolla sivuun.

Hallitus on meillä perinteisesti muodostunut kahdesta kolmesta suuresta puolueesta.

Rinne ja kokoomuksen Petteri Orpo ovat vetäjinä toisilleen tuoreita kasvoja, mutta aina on niitä, jotka muistelevat vanhojen kokoonpanojen ristiriitoja.

Samalla rungolla on viimeksi jatkettu 1990-luvulla pääministeri Paavo Lipposen kakkoshallituksessa.

Niihin aikoihin yhteiset asiat olivat konkreettisempia kuin nyt. Suomen taloutta oltiin nostamassa lamakuilun partaalta ja maata liittämässä Euroopan unioniin.

Euroopan unionin tulevaisuus, maailmanrauhan epävakaisuus tai ilmastonmuutoksen torjuminen ovat tärkeitä, mutta silti hieman kaukaisia äänestäjän näkökulmasta.

Tuoreimpia artikkeleita