Pääkirjoitukset

Kaikkea pahaa ei voi kokonaan ehkäistä

Itsenäisyyspäivän viettoa varjostaa suru Imatran kolmoissurmasta. Viikonvaihteen käsittämätön verityö järkytti suomalaisten turvallisuudentunnetta, kun nuori mies ampui kylmästi kadulle kolme naista ravintolan edustalla.

Ammutuista yksi oli Imatran kaupunginvaltuuston puheenjohtaja ja kaksi hänen seurassaan ollutta paikallista toimittajaa. Surmatyön mahdollinen poliittinen tai ideologinen motiivi kylmäsi vaikuttajia kautta Suomen, vaikka jokainen ihmishenki on toki yhtä arvokas.

Uhrit näyttävät kuitenkin valikoituneen sattumanvaraisesti. Sekään ei ihmisiä rauhoita, jos kuka tahansa voi osattomana ja sivullisena melkein milloin ja missä tahansa joutua silmittömän väkivallan uhriksi.

Kaikkia ampuma-aseitakaan ei voi kerätä pois. Veritekoon löytyy aina välineitä. Epäilty ampuja puukotti miestä kolme vuotta aiemmin.

Imatran tapaus on karmaisevaa jatkoa Suomessa tapahtuneille joukkosurmille. On silti muistettava, että useiden uhrien surmatyöt ovat Suomessa erittäin harvinaisia ja yleensä perhetragedioita.

Poikkeukselliset joukkosurmat kertovat joka tapauksessa siitä, että keskuudessamme on enemmän tai vähemmän häiriintyneitä yksilöitä. Tapauksia on vaikea järjellä selittää, mutta tekijöitä vaikuttaa yhdistävän syrjäytyneisyys sekä horjuva mielenterveys.

Tapausten torjunnassa auttaa, kun tiedot kulkevat viranomaiselta toiselle ja ammattiauttajille. Kaikkea pahuutta ei silti voi millään ehkäistä.

Sisäministeri Paula Risikko (kok.) arvioi, että syrjäytyminen on Suomessa sisäisen turvallisuuden kaikkein suurin haaste. Hän epäilee myös, että varsinkin netissä vallalla olevasta vihapuheesta on usein pieni askel väkivallantekoon.

Väkivallalla flirttailu on kieltämättä nettikeskusteluissa vaarallisesti arkipäiväistynyt. Se ei saa johtaa väkivallan hyväksymiseen. Väkivallan edessä ei voi nostaa käsiä pystyyn.

Huolen keskellä ei saa unohtaa, että Suomi on tilastojen perusteella yhä yksi maailman turvallisimmista maista. Henkirikosten laskusuunta osoittaa, että jotain on tehty oikein mutta tehtävää arjen turvallisuuden edistämiseksi riittää. Vastuu turvallisesta ilmapiiristä ei ole vain poliisilla vaan meistä jokaisella. Pelolle ei pidä antaa sijaa.