Pääkirjoitukset

Kaivos on saatava käyntiin

Talvivaaran kaivoksen ympärillä on riehunut suorastaan hirmumyrsky, joka ei missään tapauksessa ole syntynyt tyhjästä. Saasteiden valuminen ympäristöön on vakava paikka yksin siksi, että puhdas luonto on yhteistä kansallista omaisuutta.

Kaivoksen johdolla riittää pohdittavaa, sillä yllättävä vuoto jatkui peräti viikon. Ensin vaikeutena oli vuotokohdan paikantaminen, sen jälkeen virtaavan veden laajentaman aukon paikkaaminen.

Kun esillä on iso asia, tunteet nousevat pintaan, niin tässäkin tapauksessa. Suoranainen vouhottaminen on sumentanut järjen ääntä ja viileää harkintaa, joilla ongelmat on kuitenkin aina pakko ratkaista.

Kummallisen vaikeaa on sanoa ääneen, että Talvivaarassa sattui kaivosonnettomuus. Kukaan ei tahallaan rakentanut allasta, joka vuotaisi. Sen rakenteen kestävyyteen luottivat sekä kaivoksen johto että viranomaiset.

Mikäli laskelmat olisi tehty oikein, onnettomuuksia sattuisi olemattoman vähän. Kovin suuria lahjoja ei tarvita jälkikäteen sen toteamiseksi, että paljon olisi Talvivaarassa pitänyt tehdä toisin.

Kun merellä sattuu, maalla ollaan viisaita. Vanhaan hokemaan voi lisätä, kun pohjoisessa sattuu, etelässä ollaan viisaita.

Talvivaara on kaukana eteläisen Suomen valtakeskiöstä. Tästä syystä on esitetty jopa kaivoksen sulkemista – lopullisesti.

Hämmästyttävän vähän on kannettu huolta huomattavan monen ihmisen työpaikasta – Talvivaaran bisnes on merkittävä talouden piristysruiske koko Kainuulle.

Kaivos tarjoaa työtä myös nuorille, samalle porukalle, jonka työllistymisestä ainakin periaatteessa kannetaan yksissä tuumin huolta laveassa julkisessa keskustelussa.

Lähtökohta on selvä: mitä Talvivaara on liannut, sen se puhdistakoon niin hyvin ja huolellisesti kuin se inhimillisesti on mahdollista.

Tähän maaliin ei voida päästä kaivos sulkemalla. Päinvastoin on tehtävä ankarasti työtä, jotta kaivos saataisiin mahdollisimman nopeasti käyntiin täydellä teholla.

Hyvin kannattavan yrityksen tulos notkahtaa, tästä ei ole epäilystä. Jotta se selviäisi yllättävistä laskuista, on koneet saatava pyörimään täysillä.

Oikotietä ei silti ole: kaivos voi käynnistyä toki vasta sitten, kun sen lupa-asiat ovat kunnossa.

Kaivosonnettomuuden perinpohjainen tutkinta on käynnissä ja vasta tätä kautta selviää, mistä löytyy syy. Usein paljastuu, että se on monen tekijän summa ja tätä tulosta sopii odottaa myös tässä tapauksessa.

Jos laissa on puutteita, ne on eduskunnan korjattava.

Isot otsikot ja paljot puheet tunnetusti hämärtävät mittakaavoja. Talvivaara saastutti sittenkin hyvin rajoitetun kappaleen luontoa, jokainen neliömetri ja likaantunut vesilitra on silti liikaa.

Kaivosala – tärkeä osa Suomen tulevaa hyvinvointia – saa tehdyistä virheistä kallista oppia.

Päivän lehti

30.3.2020