Pääkirjoitukset

Kaksikielisyydelle kyllä, pakkoruotsille ei

Juuri ennen joulua julkaistun kyselyn anti kansalaisten suhtautumisesta ruotsin kieleen on pakkoruotsin vastustajille mieleinen. Kolme neljästä vastaajasta haluaisi eroon ruotsin kielen pakollisesta opetuksesta Suomen kouluissa.

Kyselyn tulos on kaksijakoinen. Pakkoruotsista ei pidetä, mutta tästä huolimatta ruotsin kieleen ja maamme kaksikielisyyteen suhtaudutaan myönteisesti.

Kysely on poikkeuksellisen edustava, jos sitä verrataan esimerkiksi puoluekannatusta mittaaviin mielipidetiedusteluihin. Niissä vastaajia on tuhatkunta ja enintään kolmisentuhatta. Åbo Akademin yhteiskuntatieteiden laitos kysyi asiaa peräti 7 400 suomenkieliseltä kansalaiselta. Heidän lisäkseen kyselyyn osallistui pienryhmäkeskustelussa yli kolmesataa ihmistä Tampereella ja netissä. Otos on siis sangen kattava ja antaa edustavan kuvan suomalaisten käsityksistä ruotsin kieleen.

Åbo Akademin kysely ei kaihtanut porautua myös suomalaisten kielteisiin ajatuksiin kansallisesta vähemmistöstämme ja heiltä tivattiin kantaa suomenruotsalaiseen asemaan yhteiskunnassa. Peräti puolet vastaajista piti heitä etuoikeutettuna joukkona.

Suomenruotsalaisen pääoman edustajat ovat usein julkisuudessa. Heidän näkyvyytensä peittää alleen sen, että ruotsinkielisissä on paljon tavallista kansaa, palkansaajia, maanviljelijöitä, kalastajia, tarhaajia ja pienyrittäjiä, joiden arki on etäällä eliitin elämästä.

Vaikka ruotsin kielen opetuksesta ja suomenruotsalaisuudesta on syksyn mittaan puhuttua paljon julkisuudessa, suomalaiset eivät kuitenkaan tunne kielivähemmistöä kohtaan suoranaista vihaa. Harvalukuinen joukko pitää kovaa ääntä ruotsinkielisten erityisasemasta, mutta he eivät silti ole onnistuneet saamaan kansaa puolelleen.

Ruotsalainen kansanpuolue on lähes poikkeuksetta ollut edustettuna maan hallituksissa. Se on ollut ohjelmakysymyksissä perin joustava ja puolueelle on tärkeätä varmistaa suomenruotsalaisten asema suomalaisessa yhteiskunnassa. Tästä huolimatta vain neljäsosa vastaajista arvioi puolueella olevan kokoonsa nähden liikaa valtaa.

Myötäsukainen ajattelu lienee merkki siitä, että RKP on pysynyt reviirillään eikä ole liiaksi profiloitunut niissä poliittisissa kysymyksissä, jotka ovat suomenkielisille tärkeitä ja hallituksen pääpuolueiden määräysvallassa. Matala profiili on ollut omiaan viemään eteenpäin puolueen kannattajien etuja, jotka sittenkin ovat pieniä kysymyksiä suomalaisessa yhteiskunnassa.

Se, onko Åbo Akademin kyselyn tuloksilla mitään vaikutuksia ruotsin kielen pakolliseen opiskeluun Suomen kouluissa, jää nähtäväksi. Kovin nopeasti tuskin tapahtuu mitään, ruotsi kuuluu vastakin opetusohjelmiin. Tähänkin asti sen pakollisuutta vastustavat saivat taas uutta vettä myllynsä ja keskustelu asiasta jatkuu. Kevään eduskuntavaalien teemaksi se nousee enintään Perussuomalaisten kampanjassa.