Pääkirjoitukset

Kaksoiskuntalaisuus hankala ja tavoiteltava

Olisihan erinomaista, että ihmisillä olisi ilmeisen halun lisäksi aito mahdollisuus tukea myös mökkikuntansa taloutta ja ylläpitää ainakin osaksi siellä käyttämiään palveluja.
Näkymä loma-asunnon ikkunasta kohti Vanajavettä Hattulan Retulansaaressa toukokuussa vuonna 2013. Kuva: Markku Tanni
Näkymä loma-asunnon ikkunasta kohti Vanajavettä Hattulan Retulansaaressa toukokuussa vuonna 2013. Kuva: Markku Tanni

Jokaisella suomalaisella on vain yksi vakituinen kotikunta. Etätyö ja pitkäaikaiseksi korona-aikana venynyt – lähes vakituinen – asuminen loma-asunnoissa on nostanut jälleen keskusteluun kaksoiskuntalaisuuden: kotikuntia voisi olla esimerkiksi kaksi ja verovelvollinen maksaisi tuloveronsa kuntiin sopivassa suhteessa.

Jopa 74 Ylen kyselyyn vastanneista 125 kansanedustajasta kannatti kaksoiskuntalaisuutta (Yle 4.5.). Mitenpä muutenkaan kuin ”kyllä” tai ”ehdottomasti” noin hyvältä maistuvaan ajatukseen voi suhtautua.

Kansanedustajat kannattavat lämpimästi kansalaisten kaikkinaisia oikeuksia – varsinkin vaalien alla, olkoonkin että kuntavaalien. Käytännöt toteutusmahdollisuudet ovatkin sitten jo aivan toinen juttu.

Kaksoiskuntalaisuutta on selvitetty viimeksi Juha Sipilän (kesk.) hallituskaudella. Tuolloin työryhmä päätyi siihen, ettei perustuslaki salli muutoksia verotusoikeuteen sen paremmin kuin äänioikeuteen tai vaalikelpoisuuteenkaan. Todennäköisesti uuden selvityksen päätelmät olisivat samat, jos sellainen tehtäisiin.

Keskustalle kaksoiskuntalaisuus on hyvää vettä myllyyn, miksei myös ideologisista syistä vihreille ja syvissä rannikkovesissä uivalle RKP:lle. Suurimpia hyötyjiä olisivat maaseudun ja saariston mökkikunnat.

Kanta-Hämeessä on paljon lähinnä pääkaupunkiseudulle muhkeatkin veronsa maksavien loma-asuntoja. Voidaan vain arvailla, miten paljon maakunnan kunnat ja kaupungit voisivat saada heiltä hyvää.

Olisihan erinomaista, että ihmisillä olisi ilmeisen halun lisäksi aito mahdollisuus tukea myös mökkikuntansa taloutta ja ylläpitää ainakin osaksi siellä käyttämiään palveluja. Tämä on aito ja vilpitön ajatus, jonka toteutus jää lainsäätäjien vastuulle.

Asumisen ja elämisen monipaikkaisuus on hyvin todennäköistä tulevaisuutta. Kaikki hyvät uudistukset eivät voi törmätä perustuslakiin.

Aikaisempaa useampi haluaa myös muuttaa loma-asuntonsa vakituiseksi, eli silloin muuttuu kotikuntakin toivotuksi. Ihmisillä on – siihen samaan perustuslakiin perustuva – oikeus valita asuinpaikkansa, mutta toteutuuko perustuslakikaan käytännössä kaikissa tapauksissa?