Elinkeinoelämän valtuuskunta EVA nosti hiljan esiin vanhan väännön kahden roolin kansanedustajista, mutta nostaa edustajien ajankäytön sijaan oikeudellisemman pulman: vallanjaon näkökulman.
Kysymys on siitä, missä roolissa kunnanvaltuutettu ja kansanedustaja eduskunnassa oikein vaikuttaa.
Kunnallinen luottamushenkilöhän pyrkii edistämään kunnan etua. Kansanedustaja on lainsäätäjä, valtion talousarvion päättäjä, yhteiskunnallinen vaikuttaja ja myös alueensa edustaja.
Hankausta kunnanvaltuutettu-kansanedustajan kaksoisroolissa voi syntyä, kun eduskunta pui julkisen ja yksityisen sektorin tehtävänjakoa eli kun kunnilla ja valtiolla on eri intressejä.
EVAn mukaan eduskunta on taipunut kuntien tahtoon useasti viime vuosina. Vaikean sote-väännön yhtenä kipupisteenä on ollut julkisen eli kunnallisen terveydenhuollon asema.
Nykyisistä kansanedustajista yli 80 prosenttia on myös kunnanvaltuutettuja.
EVA suosittaa Suomen puolueille Ruotsin mallia. Länsinaapurissa ei ole vastaavaa kaksoisroolipulmaa, koska sama henkilö ei voi pyrkiä sekä valtiopäiville että valtuustoon. Valtuusto- ja maakäräjätyöskentelyn yhdistäminen käy.
Jos tällaista muutosta haluttaisiin, kannattaisi myös kunta- ja eduskuntavaalit järjestää samaan aikaan.
Ehdotus jäänee myöhäsyntyiseksi kuriositeetiksi, jolla on periaatteessa hyvä tarkoitus muttei käytännön mahdollisuuksia toteutua.
Muistettakoon, että suuri osa eduskunnan jäsenistä on perinteisesti ollut keskeisiä kunnallisia luottamushenkilöitä tai johtavia viranhaltijoita.
Kaksoisroolitus ei ole pelkästään pahasta, sillä parhaimmillaan asiantuntemus eri laidoilta pääsee edustajien mukana siirtymään aidan molemmin puolin.
Jos maakuntauudistus toteutuu osapuilleen suunnitellusti ja sote-asiat siirtyvät pois kunnilta, kuntien ja eduskunnan nokittelu jää muutenkin pitkälti historiaan. Jos sote-uudistus näin syntyy, kunnat saavat keskittyä kouluihin, kaavoitukseen ja vapaa-aikatoimintoihin.
