Pääkirjoitukset

Kansalainen hämmentyy sote-viidakossa

Sosiaali- ja terveysuudistusta lähdettiin aikoinaan, jo useita vaalikausia sitten, tekemään sillä tavoitteella, että peruspalveluita on vahvistettava ja hoitoketjut saatava toimimaan yli sektorirajojen. Samalla myös kustannukset haluttiin aisoihin.

Sipilän hallitus on päässyt sote-uudistuksen teossa vuoden kuluessa pitemmälle kuin useat edeltäjänsä koko vaalikautena.

Se on myös lisännyt uudistuksen vaikeusasetta entisestään. Valinnanvapaus julkisten, yksityisten ja 3. sektorin palveluntuottajien välillä on uutta ja myös hämmentävää.

Terveydenhuollossa valinnanvapautta on jo nyt jossain määrin. Esimerkiksi Kanta-Hämeen keskussairaalassa se on johtanut siihen, että osa potilaista valitsee yliopistollisen sairaalan palvelut Tampereelta.

Se on tiedetty, että kokoomuksen sote-linjauksiin nuijima valinnanvapaus tuo julkisen rahoituksen piiriin myös yksityisiä palveluita.

Professori Mats Brommelsin työryhmä esitti maaliskuussa neljä vaihtoehtoa. Laajin olisi vastannut keskieurooppalaista perhelääkärimallia ryyditettynä laajoilla muilla vapaasti valittavilla palveluilla.

Rajatuin malli olisi merkinnyt, että kansalainen olisi voinut valita vain tarjolla olevista sote-keskuksista. Ne olisivat tuottaneet kaikki tarvittavat palvelut.

Nyt työryhmä esittää malleista toiseksi laajinta valinnanvapautta.

Siinä kansalainen valitsee sote-keskuksen, jossa on tarjolla perustason sosiaali- ja terveyspalveluita. Samainen sote-keskus harkitsee eli niin kuin työryhmä sen ilmaisee ”toimii portinvatijana” muihin vapaasti valittaviin palveluihin.

Käytännössä tämä merkitsee palvelunohjausta tai lähetettä. Palveluita voivat olla vaikkapa kotihoito, asumispalvelut tai lukuisat muut sote-palvelut.

Rahoitus tulee pääosin valtiolta, joskin myös asiakasmaksut määritellään.

Herää kysymys, mikä on näiden ”portinvartijoiden” intressi toimia pitkällä aikavälillä terveyttä edistävästi ja yhteiskunnan näkökulmasta kustannustehokkaasti.

Nyt esitetty malli ei ole päätös, vaan hallitus ryhtyy sitä vasta pohtimaan. Mitä pitemmälle sote-uudistuksessa edetään, sen monimutkaisemmaksi se muodostuu.

Tavallinen kansalainen on hämmentynyt. Häntä kiinnostaa lähinnä se, että palveluja saa vuoden 2019 alkaessakin ja mieluummin nykyistä sujuvammin.