Pääkirjoitukset

Kansalaisaloite tukahtuu sauhuunsa

Kansalaisaloitteen taakse vaaditaan 50 000 nimeä puolessa vuodessa, jotta aloite menee eduskunnan käsittelyyn.

Turkistarhauksen täyskieltoa vaatinut kansalaisaloite keräsi lähes 70 000 nimeä. Eduskuntaan asti päätynyt aloite onnistui lähinnä keskustelun herättämisessä.

Samoin käy Ohi on -kampanjan, jonka tarkoitus on yleisen asevelvollisuuden lakkauttaminen. Asiallista ja osin myös asiatonta mielipiteenvaihtoa syntyy, mutta eduskuntaa ei tällä aloitteella vaivata.

Maanantaina iltapäivällä kannatusilmoituksia oli kertynyt 3 138 kappaletta. Se on vähän. Onkin peräti todennäköistä, että koko kansalaisaloite tukahtuu sauhuunsa.

Yleisellä asevelvollisuudella on suomalaisten suuren enemmistön vankka kannatus, eikä eduskunnastakaan tulisi asiaan kuin yksi lopputulos: armeijakriitikot jäävät marginaaliin. Se ei kuitenkaan tarkoita, ettei asevelvollisuudesta ja etenkin sen sisällöstä olisi käytävä avointa keskustelua.

Armeija ei voi olla itseriittoinen saareke, joka on kaiken kriittisen arvioinnin ulottumattomissa.

Puolustusvoimat aloitti kampanjan asevelvollisuuden puolesta sopivasti ennen kansalaisaloitteen julkituloa ja elo- syyskuun vaihdetta, joka on myös syksyn kutsuntojen alkamisajankohta.

Armeijan mukaan upseerien kirjoitukset muun muassa sanomalehdissä eivät kuitenkaan ole vastakampanjaa, vaan asiallisen tiedon tarjoamista kansalaisille.

Kysymys on tietysti myös armeijan imagon rakentamisesta. Ei kai muuten tuoreen Varusmies-tiedotusvideon lukijaksi olisi palkattu selväsanaista rock-persoonaa Jone Nikulaa. Ohi on -kampanjalle kasvonsa ovat puolestaan antaneet muutamat kulttuuripersoonat.

Reippaastikin asiat on luvallista sanoa, jos niiden takana on kokemuksen kautta hankittua tietoa.

Älyllisesti näppäränkään tv-kasvon tai professorin arvio asevelvollisuudesta ei välttämättä perustu varsinaisesti asiatietoihin. Sillä tosin ei ole paljon edes väliä, kun ilmeisesti tarkoituskin on luoda vain mielikuvia ja kerätä tuohtuneita nimiä kansalaisaloitteeseen.

Molemmissa leireissä voidaan tosin joutua huomaamaan, että armeijaan lähdössä olevat nuoret eivät niin vain ole johdateltavissa, vaan osaavat harkita ratkaisunsa myös ihan itse.

Armeija on parhaimmillaan osa nuoren itsenäistymistä. Siksi sen on vastattava nykyajan vaatimuksia, eikä se tarkoita pelkästään kevennystä ja helpotuksia.

Puolustusvoimissakin on herätty nykypäivään, jossa asevelvollisuuden suorittaminen on aikaisempaa harvemmille vanhaan tapaan isiltä pojille periytyvä velvollisuus.

Palveluksen keskeyttämiset viestivät kylmästi siitä, että asevelvollisuudessa on kehittämistä, eikä ainoaksi perusteeksi mennä armeijaan riitä enää sukupolvien tapa tai se, että siellä on tarjolla kavereita ja reipasta toimintaa.

Päivän lehti

26.1.2020