Pääkirjoitukset

Kansanvaltako on rasite?

On sekin eräänlainen ajan merkki, että tänä työväen juhlapäivänä maan puhutuin ja yksi luetuimmista kirjailijoista on Björn Wahlroos, miljonääri ja kartanonpitäjä, jonka aatteellinen tie on kulkenut äärivasemmalta äärioikealle.

Sikäli Wahlroos kyllä on pysynyt työväenliikkeelle uskollisena, että hän on toistuvasti paheksunut sitä, miten vähän Suomessa tehdään töitä. Hän on varsin mahdollisesti tämän vuoden vappupuheiden haukutuin suomalainen.

Niitä puheita yhä pidetään ikään kuin vanhasta muistista, vaikka aatteen palo niistä onkin sammunut jo vuosia sitten.

Siihen aikaan, kun Wahlroos vielä marssi taistolaisten riveissä, siis 1970-luvulla, kirjailija Samuli Paronen hahmotteli kotonaan Riihimäellä ennustettaan maan ja maailman tulevaisuudesta. Hän kirjoitti:

”Parissa vuosikymmenessä monikansallisista yrityksistä kehittyy johtava järjestelmä maailmaan. Ilmiön kehitys kiihtyy 1990-luvulla. Muuntumisen syitä ovat rikkaiden ja köyhien ja eri ideologioiden koalitiot, ja vaikutukset leviävät kaikkeen.

Syntyy uusi senmukainen ideologia, joka laillistaa kansainväliset globaalit tarpeet ja niiden tyydyttämisen.”

Paronen kirjoitteli mietteitään vanhojen käsikirjoitusten takapuolelle ja muille käteen sattuville paperinpalasille. Hän eli äärimmäisessä köyhyydessä, eikä uuden paperin ostamiseen ollut varaa.

Työväenliikkeen olisi Parosen mielestä syytä varautua työn muuttumiseen niin, että ei enää voida puhua työväestöstä sanan perinteisessä merkityksessä. Työ keskittyy koneille, ei millekään väelle tai luokalle. Tehostamisen nimissä työstä tehdään etuoikeus, josta tapellaan.

”Ammatit kuolevat. Työläinen kuolee, kasvaa uusi pikkutuloisten luokka palveluammateissa ja vastaavissa. Ne eivät tahdo, että heitä sanotaan työläisiksi vaikka palkka olisi vieläkin heikompi.”

Paronen kuoli Hämeenlinnassa vuonna 1974 eikä siis ollut näkemässä, miten kohdalleen hänen ennusteensa osui.

Björn Wahlroosin kirjan alaotsikko on Loppu enemmistön tyrannialle. Sekin on jonkinlainen ajan merkki, että demokratian voidaan edes puolitosissaan väittää olevan rasitteeksi yhteiskunnan kehitykselle.

Wahlroos ei suinkaan viittaa nukkuvien puolueen kannatuksen kasvuun tai vaalirahasotkuihin. Hänen tulkintansa mukaan demokratia yksinkertaisesti on kallis ja tehoton tapa hoitaa yhteisiä asioita.

”Oikeaoppisille demokratia on paha järjestyshäiriön muoto”, Samuli Paronen kirjoitti aikoinaan. Ihmiselle, joka on löytänyt mielestään ainoan oikean totuuden, Wahlroosin tapauksessa vapaan kilpailun, äänestäminen epäilemättä saattaakin tuntua turhalta ja suotta aikaavievältä puuhalta.

Ajan merkki on sekin, että tänä vappuna Wahlroosille pitää etsiä terävin vastaanväittäjä vuosikymmenten ja haudan takaa.