Pääkirjoitukset

Kanta-Häme lämpeni eurovaaleille

Ensi kevään eurovaaleista on tulossa kiinnostavat sekä paikallisesti, että valtakunnallisesti.

Euroalueen heikentyneiden talouden ja lisääntyneen EU-kritiikin myötä vaaleista keskustellaan aiempaa enemmän. Vaikka EU-kriittisyyden näkyvin äänitorvi, perussuomalaisten puheenjohtaja Timo Soini ei vaaleihin lähdekään, pitää keskustan Paavo Väyrynen takuulla huolen siitä, ettei kamppailusta puutu väriä.

Kun vielä äänestyspäivää siirrettiin lomakaudelta toukokuun puolelle, äänestysinto saattaa jopa nousta. Eurovaalithan ovat Suomessa perinteisesti houkutelleet uurnille alle puolet kansasta. Kesäkuussa 2009 äänestämään vaivautui vaivaiset 40,3 prosenttia äänioikeutetuista.

Hämäläisittäin EU-vaalit eivät ole olleet mikään suuri menestys. Kanta-Hämeestä on yleensä ollut tarjolla vain muutamia ehdokkaita, vaikka maakunnalla on ollut usein kokoaan enemmän ministereitä.

Hämeen vaalipiiristä Brysseliin on toistaiseksi ponnistanut vasta kaksi meppiä: Sirkka-Liisa Anttila (kesk.) heti EU-jäsenyyden alkuvuosina 1996–99 ja Sirpa Pietikäinen (kok.) vuodesta 2008 alkaen.

Pietikäisellä lienee hyvät mahdollisuudet paikkansa uusimiseen, sillä aktiivisena europarlamentaarikkona hän on ottanut kantaa ja näyttäytynyt myös kotimaassa vaalien välilläkin.

Viime vaaleissa Hämeenlinnasta oli ehdolla niin ikään kansanedustaja Satu Taiveaho (sd.), mutta kansan suosio ei riittänyt mepiksi saakka.

Tällä kertaa SDP lähtee vaaleihin Hämeessä pari piirua kovemmalla arsenaalilla. Tarjolla on sekä kokenut ex-ministeri Johannes Koskinen että puolueen sisällä kovassa nosteessa oleva nuori varapuheenjohtaja Eero Vainio. Molemmilla on hyvät mahdollisuudet menestyä ensi kevään vaaleissa – ja myös niiden jälkeen.

Pärjätäkseen Euroopan parlamentissa suomalaismepin täytyy olla luonteeltaan kosmopoliitti. Brysselin ja Strasbourgin käytävillä korostuvat vuorovaikutustaidot ja poliittinen kokemus. Niin sanotut julkkismepit ovat käyneet siellä yleensä vain kääntymässä.

Suomalaiset äänestäjät ovat fiksuja. Muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta täysin politiikan ulkopuolelta ponnistavat ehdokkaat ovat jääneet EU-vaaleissa rannalle.

Toki ehdokkuus kansallisissa vaaleissa voi olla myös välietappi matkalla kansallisiin tehtäviin. Tästä hyvä esimerkki on riihimäkeläinen Aino-Kaisa Pekonen (vas.), joka ponnisti eurovaalien kautta eduskuntaan.

Europarlamenttiin on usein valittu mittavan uran kansallisina päättäjinä tehnyttä väkeä. Brysseliä on jopa pilkattu puolueessaan sivuraiteille ajautuneiden ex-ministerien loppusijoituspaikaksi.

Naureskeluun ei ole kuitenkaan syytä.

Euroopan parlamentin valta on lisääntynyt merkittävästi. Sen vuoksi onkin entistä tärkeämpää, että meidän edustajamme siellä todella osaavat asiansa.