Pääkirjoitukset

Kaukokatseisuutta kaukolämmön tekoon

Maakuntien kaukolämpöyhtiöt kumartavat yhtä herraa, energian hintaa, missä painaa eniten EU:n päästöoikeuskauppa.
Vanajan voimalaitos jauhaa valtaosin uusiutuvilla polttoaineilla kaukolämpöä ja sähköä. Kuva: Pekka Rautiainen
Vanajan voimalaitos jauhaa valtaosin uusiutuvilla polttoaineilla kaukolämpöä ja sähköä. Kuva: Pekka Rautiainen

Kalliiksi käyvä päästöoikeuskauppa saa maakuntien kaukolämpöyhtiöt joukolla irtaantumaan fossiilisista polttoaineista.

Mustinta energiapolitiikkaa on harjoitettu Helsingissä, jossa pää tulee nyt vetävän käteen. Kaupungin energiayhtiö Helen on nostanut kaukolämmön energiahintaa kesäkaudeksi neljänneksellä.

Helen tuottaa energiastaan puolet kivihiilellä ja kolmanneksen maakaasulla, mutta pyrkii kiillottamaan kilpeään kehumalla yhteistuotantolaitostensa korkeaa hyötysuhdetta ja siten kohtuupäästöjä.

Nyt sen ei auta muu kuin lisätä voimakkaasti uusiutuvan energian ja erilaisten hukkalämmönlähteiden käyttöä.

Muualla maassa lämpövoimatuotanto ei nojaa yhtä vahvasti fossiilisiin polttoaineisiin, eikä vastaavia hinnankorotuksia sentään ole luvassa.

Hämeenlinnassa on jo omasta takaa tyyris kaukolämmön hinta, eikä paljon perään jää Forssakaan. Maakunnan halvinta kaukolämpö on ollut Riihimäellä, jonka lämmön ostosopimus Fortumin jätevoimalalta on voimassa vuoteen 2027.

Päästöoikeuksien nopeasti noussut hinta ja fossiilisten lämmityspolttoaineiden verojen korotukset kurittavat kivihiilen, turpeen ja maakaasun isoja käyttäjiä.

Lämpöyhtiöt investoivat kilvan päästöjen leikkaukseen.

Ennusteena on, että kaukolämmön päästöt putoavat noin 80 prosenttia jo vuoteen 2030 mennessä vuoden 2017 tasosta.

Kehitys johtaa puupohjaisen biomassan ja kierrätyspolttoaineiden suosimiseen.

Hämeenlinna siirtyy ensimmäisenä Suomen suurista kaupungeista liki hiilineutraaliin kaukolämpöön, jota Loimua tuottaa uusiutuvilla puupolttoaineilla jo 90-prosenttisesti.

Nevel hakee Forssan voimalaitokselle kaksoislupaa, jotta voimalaitos voisi käyttää muutosten jälkeen puuperäistä biopolttoaineita ja välillä sen rinnalla kierrätyspolttoainetta.

Päästökauppa on osoittautunut lopulta huomattavasti tehokkaammaksi tavaksi hillitä päästöjä kuin normiohjaus, kun EU ymmärsi rajoittaa kunnolla päästöoikeuksien määrää. Hinta ohjaa ja painaa päästöt alas.

Kannattavuus ratkaisee. Päästöjen vähennys pitää tehdä myös kustannustehokkaasti.