Pääkirjoitukset

Kauppoja tarvitaan keskustassakin

Ympäristöministeriö julistaa kuolemantuomiota suomalaisille kaupunkikeskustoille. Tieto on onneksi osin ennenaikainen.

Kaupan alan työpaikat syntyvät tai siirtyvät keskustojen ulkopuolisille kaupan alueille, eli hämeenlinnalaisittain Tiiriöön. Se on tiedetty ennen maanantaista raporttiakin.

Vielä vuonna 1990 valtaosa Hämeenlinnan kaupan työpaikoista oli keskustassa.

Palvelukato keskustoista on jatkunut pitkään, eikä se ole ympäristöviranomaisten seurantatietojen mukaan päättymässä.

Viime vuosina keskustoista ovat hakeutuneet muualle myös perinteisesti niihin kuuluvat vaate-, kirja- ja urheilukaupat.

Hämeenlinna on yhdestä keskeisestä syystä onnekas poikkeus Suomen kaupunkien joukossa: moottoritien katteelle ensi syksynä valmistuva uusi kauppakeskus osoittaa, että kaupan alan palveluja voi rakentaa myös keskustoihin. Tori on kävelymatkan päässä.

Hämeenlinnalla on mahdollisuus olla ympäristöministeriön peräänkuuluttama monipuolinen keskusta-alue. Keskustaan rakennetaan tulevina vuosina myös lisää asuntoja ja samaan aikaan luodaan taas kerran uutta keskustavisiota.

Ympäristöministeriön virkamieslausunto on hurskaanpuoleinen: “Vähittäiskaupan keskittyminen keskustojen ulkopuolelle heikentää kaupan lähipalvelujen saavutettavuutta ja ihmisten arkielämän sujuvuutta”. Näinhän asia tosiaan on etenkin monen keskustassa asuvan autottoman näkökulmasta.

Myös uudet asuinalueet kaavoitetaan Hämeenlinnassakin pääsääntöisesti kauas palveluista.

Eivät ne palvelut sinne “kauas” kuitenkaan itsekseen karkaa. Kyllä ne on sinne viranomaisten myötävaikutuksella ja ensisijassa kuntien päätöksin kaavoitettu kuten ne halutut omakotitontitkin metsän keskelle tai pellon laitaan.

Jos kehitystä pidetään huonona, niin siihen pitää vaikuttaa, ei vain taivastella. Ympäristöministeriön Suomen Ympäristökeskukselta tilaamasta selvityksestä saa sen vaikutelman, että kaikki on tapahtunut suunnittelematta.

Mikä olisi ollut kaupan isojen yksikköjen vaihtoehto?

Ei iso hypermarket mahdu heittämällä minkään kaupungin keskustaan. Ne on rakennettu keskustojen liepeille, sinne, missä on tilaa ja liikenneyhteyksiä. Muut liikkeet ovat seuranneet asiakasvirtojen perässä.

Keskustakauppoja ja isoja marketteja ei pidä nähdä toistensa vaihtoehtoina, vaan toistensa täydentäjinä.

Kehitys on ollut vastausta kysyntään ja ihmisten kulutustottumuksiin. Ihmiset äänestävät jaloillaan, tai nykyään paremminkin autoillaan.

Talouden veturina toiminut yksityinen kulutus ei olisi ollut kaikilta osin mahdollista ilman isoja kaupan keskittymiä. Myös työpaikat ovat erityisessä arvossaan yhä huonontuvan työllisyyden aikoina.

Jos ihmisillä ei ole käytettävissään rahaa, ei kauppa käy kaupunkikeskustoissa, eikä sen paremmin uusissa ostosparatiiseissakaan.