Pääkirjoitukset

Kaupungissa saa pysyä maalaisena

Kuusi vuotta on pian kulunut siitä, kun kuusi kuntaa yhdistyi Hämeenlinnan seudulla.

Vaikka yhdistymispäätökset tehtiin aikoinaan demokraattisesti valtuustojen enemmistöjen kannan mukaisesti, jokaisessa maaseutukunnassa hankkeella oli myös vastustajia.

Moni tunsi menettäneensä henkisen kotinsa lopullisesti. Piti tehdä paljon surutyötä.

Jotkut tekevät sitä edelleen päätellen siitä, että ihan viime viikkoina mielipideosastoilla on surtu sitä, että kuntaliitos vei Lammilta Kelan, poliisin, postin ja pankit. Tosin mikään näistä organisaatioista ei ole kunnallinen.

Useimmille puoli vuosikymmentä on riittänyt surutyön tekoon. Siitä on osoituksena, että esimerkiksi Hauholla katsotaan jo vahvasti tulevaisuuteen.

Hauholaiset eivät ole tunnettuja kaikkein ketterimmistä käännöksistä, perihämäläisiä kun ovat. Aikansa jahkailtuaan he ovat kuitenkin huomanneet, että yhteistyössä on yhä voimaa. Paras lopputulos saavutetaan yhteen hiileen puhaltamalla.

Lyömällä viisaat päät yhteen on jalostettu ohjelma, jonka avulla pitäjän elinvoiman ja omaleimaisuuden uskotaan säilyvän osana Hämeenlinnan kaupunkia.

Perusajatus on se, että paikalliset toimijat voivat tehdä paljon itse sen sijaan, että jäädään odottelemaan kaupungin organisaation toimia.

Pohjana on idea, että hauholaisuus on ja pysyy, vaikka kuntarajat aikojen saatossa siirtyvät.

Sujuu kuin Hauholla -ohjelmaan on kirjattu lukuisia tavoitteita aina liikenneyhteyksien parantamisesta ja liikuntapaikkojen hoitamisesta uusien asukkaiden houkuttelemiseen. On myös listattu toimenpiteet, joilla tavoitteisiin pyritään.

Lisäksi painotetaan, etteivät palvelut säily, ellei niitä käytettä.

Tällaista toimintaa on totuttu odottamaan itsenäisyydestä itselleen brändin tehneiltä lammilaisilta. Itsenäisyydestä luopuminen taisi olla lammilaisille kaikkein vaikeinta.

Tarvittiin läntisen naapurin esimerkki näyttämään, että osana kaupunkia voi säilyttää maaseutuidentiteettinsä.

Hämeen Kylät -yhdistys veti hauholaisten työtä tavoitteenaan se, että vastaavia ohjelmia tehtäisiin muissakin pitäjissä, jotka nyt kuuluvat Hämeenlinnaan ja ehkä myös joissakin kylissä.

Lammilaiset ovat jo tarttuneet toimeen. Se on välttämätöntä, sillä näkyvillä on, että yhä enemmän tarvitaan omatoimisuutta. Lähitulevaisuudessa hyvinvointiyhteiskunnan palvelut tuskin lisääntyvät, päinvastoin talouden taantumalle ei näy loppua.

Sen sijaan, että nyt keskityttäisiin tuijottamaan taaksepäin ja ripottelemaan tuhkaa ylle, kannattaa maalla ja kaupungissa aktiivisesti pohtia, mitä hyvän tulevaisuuden eteen voidaan tehdä yhdessä.

Yhteistyöhön voivat osallistua paikallisten yhteisöjen lisäksi valtakunnalliset järjestöt, kaupunki ja EU:n erilaiset rahastot. Silloin sujuu kuin Hauholla ja luistaa kuin Lammilla.