Pääkirjoitukset

Kehitysyhteistyö ei saisi olla jakojäännös

On noloa, että Suomi, yksi maailman vauraimmista ja kehittyneimmistä maista, kyntää edelleen vanhoja latuja kehitysrahoituksessa.
Suuri osa kehitysmaiden maanviljelijöistä on vähävaraisia ja kouluttamattomia naisia. Tansanialainen maanviljelijä puhdistaa auringonkukan siemeniä perinteisesti tuulessa. Kuvaaja: HAA = Hanna Antila-Andersson

Suomi on kerran melkein onnistunut nostamaan kehitysyhteistyömäärärahansa 0,7 prosenttiin bruttokansantulosta (BKTL). Tämä tapahtui vuonna 2014.

0,7 % on YK:n ja EU:n asettama tavoite, johon Suomikin on sitoutunut. Ainakin juhlapuheissa sanotaan, että se on edelleen tavoitteemme.

Mielenkiintoista nähdä, nouseeko se mitenkään esille tulevissa hallitusneuvotteluissa ja -ohjelmassa.

Vuonna 2016 Juha Sipilän (kesk.) hallitus leikkasi kehitysvaroja rajusti. Tällä hetkellä määrärahat ovat 0,4:n prosentin vaiheilla BKTL:stä.

 

Ruotsi, Norja ja Tanska täyttävät YK:n asettaman tavoitteen. On noloa, että Suomi, yksi maailman vauraimmista ja kehittyneimmistä maista, kyntää edelleen vanhoja latuja kehitysrahoituksessa.

Kehitysministerin pesti on hallituksessa jakojäännös, joka liitetään johonkin muuhun ministerin toimeen, niin kuin nyt ulkomaankauppaministerin tehtäviin.

Nykyään tehtävää hoitaa Anne-Mari Virolainen (kok.). Sosiaali- ja terveysministeri Pirkko Mattilan (sin.) ohella hän on ollut hallituksen näkymättömimpiä ministereitä.

 

Alan asiantuntijat, kuten suomalaisten kehitysyhteistyöjärjestöjen katto-organisaatio Fingo, korostavat kaikkein köyhimpien ja haavoittuvimpien auttamista. Sitä, ettei ketään jätetä kehityksestä jälkeen.

Sipilän hallitus on halunnut painottaa kehitysyhteistyötä bisneksen suuntaan. Kaikkein köyhimmillä ei kuitenkaan ole mahdollisuutta esimerkiksi perustaa yrityksiä.

Näiden ryhmien kuten vammaisten ja maaseudun naisten tavoittaminen edellyttää myös kansalaisjärjestöjen panosta, sillä ne työskentelevät usein yhteisöissä, joihin virallisten kanavien kautta annettu apu ei ulotu.

 

Viime aikoina on kohuttu mm. Sambian pudottamisesta pois kehitysyhteistyön piiristä (Yle 18.2.), osin väärinkäytösten vuoksi. Se kertoo, että kontrolli toimii ja sen pitääkin toimia.

Globaalia vastuuta tulee kantaa, istuivat hallituksessa mitkä puolueet tahansa. Silti on myös koko ajan mitattava työn vaikuttavuutta.