Pääkirjoitukset

Kehopositiivisuus on tuonut kuvavirtaan toivottuja säröjä – Silti yhä edelleen me tavalliset ihmiset käsittelemme kuvamme ja jaamme itsestämme ihannekuvaa

Kehopositiivisuus on tuonut yleensä virheettömään kuvavirtaan odotettuja ja kaivattuja säröjä. Ihminen saa näyttää ikäiseltään.
Kehon arvostelu ei ole hyväksyttävää vaan omaan vartaloon tulisi suhtautua armollisesti. Kuva: Tapio lahtinen
Kehon arvostelu ei ole hyväksyttävää vaan omaan vartaloon tulisi suhtautua armollisesti. Kuva: Tapio lahtinen

Vuoden vaihteessa moni teki lupauksia. Usein ne liittyvät tavalla tai toisella ulkonäköön ja terveellisempään elämään: Liikun enemmän, syön terveellisemmin, nukun paremmin ja enemmän. Pidän huolta itsestäni, jotta jaksan pitää huolta myös muista.

Viimeistään helmikuun alussa salikortti ja lenkit ovat kaunis muisto ja jääkaapin hedelmä- ja vihanneslaatikosta kasvaa kummallisia versoja.

Viime vuonna puhuttiin paljon kehopositiivisuudesta eli siitä, että hyväksyy itsensä sellaisena kuin on ja suhtautuu itseensä ja kehoonsa armollisesti.

Jos laihdutat, teet sen siksi, että voisit paremmin, et siksi, että näyttäisit paremmalta.

Näin sen kuuluisi mennä, mutta meillä on vallalla edelleen ulkonäkökeskeisyys kehopositiivisuuspuheesta huolimatta.

Vaikka mainosten kuvat ovat muuttuneet osin armollisemmiksi näyttäen meille muhkuraisia vatsoja, liian lyhyitä sääriä tai pakaroiden selluliittia, on se edelleen kuvankäsittelyn maailma.

Meistä jokainen voi tuunata kuvansa, silottaa ryppynsä ja heleyttää ihonsa älypuhelimien suodattimilla. Näitä käsiteltyjä kuvia sitten jaamme sosiaalisessa mediassa. Otamme kuvat todesta ja oma peilikuva näyttää ankealta, sillä yhteiskuntamme haluaa edelleen tunkea kaikki samaan muottiin. Ainoastaan hoikka, rypytön ja lihaksikas vartalo on ok. Se on väärin ja erityisen vahingollista lapsille ja nuorille.

Kehopositiivisuuden yhteydessä puhutaan usein myös suomalaisten kasvavasta ylipaino-ongelmasta. Kehopositiivisuus ei tarkoita sitä, että lihavuus on hyväksi. Se tarkoittaa enemmänkin sitä, että suhtautuu itseensä hyväksyen eikä esimerkiksi inhoten tai häveten. Silloin myös elämäntapamuutoksia on helpompi tehdä.

Valitettavasti moni aikuinen kuitenkin edelleen viitoittaa lapsille ja nuorille vahingollista tietä. On varsin yleistä, että fiksut aikuiset puhuvat itsestään rumasti. Tärkeää olisi ymmärtää, ettei kenenkään kehon arvostelu ole hyväksyttävää.

Onneksi vallalla on myös toisenlaista ajattelua. Muutamat vaikuttajat jo jakavat käsittelemättömiä kuvia ja tuovat esille, että on hyväksyttävää näyttää ikäiseltään ihmiseltä.