Pääkirjoitukset

Kenen joukoissa seisot?

 

Kenen joukoissa seisot, kenen lippua kannat? Se oli silloista 1960–70-lukua, kun poliittisessa laulussa kyseltiin taustajoukkojen perään. Osa laulajista oli taistolaisia, osa vähemmän jyrkempiä kommareita. 
 
Nykyisin taistelulaulut ovat vain haalistunut muisto, korkeintaan Björn Wahlroosin historiaa käsittelevien tarinoiden yhteydessä muistettu ääriliikkeen yksi ilmenemismuoto, julkinen sodanjulistus koko muulle yhteiskunnalle.
 
Poliittisten nuorisojärjestöjen profiili on usein ollut emopuoluetta jyrkempi, suuntaan tai toiseen. Välillä on viuhunut vasemmalta ohi, nyt vinkuu ja vonkuu oikealta.
 
Ikiajat kommareille ja heidän lippulauluilleen naureksineet kokkarit pureskelevat vähintään kynsiään omien nykynuortensa kanssa. Puhetta kokoomusnuorista on piisannut tähänkin saakka, mutta nyt tuntuu jopa puoluejohto olevan huolissaan kasvatustyönsä hedelmistä. 
 
Saul Schubakin facebook-kommentti on otettu muissa puolueissa lämmöllä vastaan – tietysti!
On sellainen tunne kuin nuorten kanssa turhan usein – eivät usko vanhempaa ja käyttäytyvätkin perin kehnosti. 
 
”Lapsilisät pitäisi ehdottomasti poistaa. On järjenvastaista että tuemme heikomman aineksen lisääntymistä ja sitten ihmettelemme miksi täällä on huumeriippuvaisina syntyviä lapsia ja huostaanottoja alkoholistivanhemmilta.”
 
Siinä oli Schubakin kohuttu sanoma.
 
Julkinen sanallinen läimintäkään ei ole saanut nuorta kokoomusmiestä muuttamaan mieltään itse perusajatuksesta – heikompi aines ei lapsilisiä tarvitse.
 
Joskus 1930-luvulla heikommalla aineksella oli erilainen kaikupohja. Lopputulos tiedetään. Juutalaistaustaisen Schubakin olisi todennäköisesti syytä tutustua viime vuosisadan historiaan.
 
Eikä niitä lapsilisiä kyllä jatkossa maksetakaan, jos toteuttaa Schubakin toista ehdotusta – siirrä yrityksesi Viroon!
 
Kokoomuksessa pohdittaneen: Mihin tarvitaan vihollisia, kun ystävät ovat tällaisia?
 

Päivän lehti

8.4.2020