Pääkirjoitukset

Kerjääminen pysyy katukuvassa

Suomeen, ja erityisesti Helsinkiin ja pääkaupunkiseudulle, on tulossa kesällä entistä enemmän kerjäläisiä. Määräksi asiantuntijat ovat arvioineet ainakin parisataa, joista osa on alle kouluikäisiä lapsia.

Tieto sai viranomaisiin liikettä. Pääministeri Jyrki Kataisen (kok.) hallituksen Eurooppa- ja ulkomaankauppaministeri Alexander Stubb (kok.) kertoi, että Suomeen saapuu Romaniasta virka-apua.

Mikäli suunnitelmat toteutuvat, on kerjäläisiä auttamassa kesällä ainakin yksi romanialaisen sosiaalipuolen virkamies ja muutama poliisi. Poliisien on määrä torjua kansainvälistä rikollisuutta yhdessä suomalaisten poliisien kanssa.

Yhteistyön aloittaminen Romanian kanssa on perusteltua, alku ehkä hyvinkin laajalle yhteistyölle. Eniten tuloksia on odotettavissa – etukäteen arvioituna – poliisiavusta.

Alkamassa on selvä kokeilu. Jos tulokset ovat yhtä tyhjän kanssa, yhteistyö romanialaisten kanssa tulee lopettaa. Rahaa ei ole mitään mieltä tuhlata kahden maan byrokratian pyörittämiseen.

Aihetta on jo nyt epäillä, mitä Romania asiallisesti hakee yhteistyöstä. Maa on köyhä, kerjäläisten enemmistön – romanien – kohtelussa ei kuitenkaan ole kyse pelkästään rahasta vaan myös asenteista.

Paikkakunnasta riippuen vähemmistöjen elämä voi olla Romaniassa äärimmäisen kovaa taistelua elämän perusasioista kuten ruuasta, vaatteista ja sähköstä.

Tähän asti Romania on ollut enemmän tai vähemmän pelkästään tyytyväinen siihen, että se pääsee joukosta romaneja eroon ainakin hetkeksi.

Suomeen on tulossa kerjäläisiä myös muualta kuin Romaniasta. Työttömyys lisääntyy Euroopassa, ja näin ainakin bulgarialaiset köyhät ovat löytäneet pohjoisen korkean elintason maan.

Kerjäläiset rumentavat katukuvaa. Tätä mielellään toistetaan. Perimmiltään kysymys on kuitenkin aivan muusta kuin Helsingin tai jonkun muun suuren kaupungin ulkoisesta ilmeestä.

Kärsivänä osapuolena eivät suinkaan ole suomalaiset, vaikka varsinkin joskus hyvinkin vilkkaista ja yksipuolisista nettikeskusteluista näin voisi päätellä.

Eurooppalainen köyhyys on totinen ongelma. Tämä tosiasia suomalaistenkin on hyväksyttävä ja samalla myönnettävä, ettei kerjäämisen ongelma ole noin vain ratkaistavissa – ei millään keinolla.

Yhtenäisen Euroopan rajat ovat auki, mistä on paljon etua ja sittenkin varsin vähän haittaa.

Köyhien paikka ei ole kerjätä Suomessa, kaukana kotoa. Suomen asia on tehdä kaikki mahdollinen apua tarvitsevien auttamiseksi heidän kotimaassaan.

Kerjäläisiin ei tule suhtautua sinisilmäisesti. Suomessa ei pelkästään kerjätä, sillä joukkoon mahtuu myös rikollisia. Köyhille kalliiden matkojen järjestelyssä on mukana hämärää bisnestä, jossa ihmisiä käytetään sumeilematta hyväksi.