Pääkirjoitukset

Keskiaikainen juhannus

Harvinaisen moni suomalainen vietti keskikesän yötä television ääressä ja matkasi juhannusjunan mukana Helsingistä Rovaniemelle – tai niin pitkälle kuin jaksoi. Aluksi kiskoilla oli mukana jopa puolimiljoonaa katsojaa ja lopussakin vielä parisataatuhatta.

 

Kun juna lähestyi Hämeenlinnaa, jännittyneenä odotettiin, mitä asemalla tapahtuu. Musiikkivaunussa pianistit Iiro Rantala ja Erkki Korhonen pohjustivat hienosti seuraavaa etappia Sibeliuksen syntymäkaupunkina. Tulevastakin puhuttiin sen verran, että Korhonen kertoi säveltäjän syntymän 150-vuotisjuhlien suunnitelmista. Sibelius-teema jatkui hivenen myös asemalla, mutta muuten ratapihan täyttivät keskiaikaharrastajat.

 

Ohjelmaa esitetään myös Saksassa, Ranskalla ja Norjassa, ehkä muissakin maissa, sillä juhannusjuna on Ylen ja keskieurooppalaisen kulttuurikanavan yhteinen hanke. On hienoa, että Hämeenlinnassa keskiaikaista henkilöhistoriaa pidetään yllä ja elävöittäjät ovat innokkaita esiintyjiä, mutta juhannuksen nopealla asemapysähdyksellä kaikki jäi kovin ulkokohtaiseksi ja välähdyksenomaisen sekavaksi. Ehkä kaikki katsojat eivät edes oikein ymmärtäneet, että kysymyksessä olivat keskiaikaiset touhut. Kaupungin luonnonkauneus, kuten Aulanko, vastaavasti jäi kokonaan näyttämättä – vaikka juna kulki Aulangon ohi. Nimenomaan järviluonto ja rannat ovat meidän valttimme ulkomaalaisia ajatellen.

 

Muualle Eurooppaan menevissä ohjelmissa kannattaisi tarjota Hämeenlinnasta jotain nykypäivää historian lisäksi. Keski- ja Etelä-Euroopassa on tuhansia paljon vanhempia linnoja kuin Hämeen linna, ja maiden kulttuurihistoria ulottuu aikaan ennen ajanlaskua. Muilla juhannusjunan matkan varrella olleilla asemilla nähtiin nykyajan valoisia esityksiä. Keskiajalla taas on valitettavasti hieman synkkä kaiku.

 

Päivän lehti

27.11.2020

Fingerpori

comic