Pääkirjoitukset

Kilpailukyky pakko palauttaa nopeasti

Suomen pitäisi palauttaa nopeasti kilpailukykynsä. Ennen se hoidettiin valuutan ulkoista arvoa alentamalla eli devalvaatiolla. Jos nyt aiotaan päästä yhtä nopeisiin tuloksiin kuin ennen, pitäisi käyttää sisäistä devalvaatiota eli alentaa kustannuksia.

Käytännössä sisäinen devalvaatio merkitsisi kustannusten leikkaamista, eritoten palkkojen alentamista.

Jälki ei olisi kaunista katseltavaa, koska ostovoiman lasku heikentäisi kotimarkkinoiden vetoa. Työttömyys kasvaisi ja etuisuuksiin olisi pakko kajota.

Vastapainona sitten hintakilpailukykyänsä parantaneet suomalaiset tuotteet menisivät maailmalla paremmin kaupaksi ja vienti vetäisi koko talouden kasvuun, kauppa- sekä vaihtotasekin kääntyisivät taas positiivisiksi.

Sisäisen devalvaation ovat jo toteuttaneet muun muassa Baltian maat ja Irlanti. Kylmän kyydin jälkeen maiden taloustilanne on parantunut huimasti. Kreikassa resepti on sama. Julkisella puolella palkanalennusprosentit ovat jopa kaksinumeroisia.

Espanjassa ja Portugalissakin kustannustasoa ajetaan alas, mutta paljon Kreikkaa hillitymmin.

Suomessa sisäinen devalvaatio ei ole uusi asia. Sitä yritti Suomen Pankin johtaja Kalevi Sorsa (sd.) 1990-luvun alussa. Sorsa valjastettiin operaatioon, koska hankkeen taakse haluttiin myös oppositiossa silloin ollut SDP ja ay-liike. Pääministeri Esko Aho (kesk.) ja Iiro Viinanen (kok.) joutuivat kuitenkin pettymään.

Sorsa ei saanut puoluetovereitaan vakuutettua, kuten ei myöskään ay-liikettä. Suomi ajautui hankkeen takia lähes yleislakkoon.

Kun sisäinen devalvaatio ei maistunut, tuli ulkoinen. Suomi ajautui pakkodevalvaatioon, ja myöhemmin markka piti laittaa kellumaan. Markan arvosta katosi neljännes.

Jälki oli silloinkin karua mutta matokuurin jälkeen Suomen talous kääntyi vahvaan vientivetoiseen kasvuun, koska devalvaatiota ei pyritty kompensoimaan palkankorotuksilla.

Nähtiin Suomen oloissa ainutlaatuinen tilanne. Devalvaatiosta huolimatta inflaatio pysyi aisoissa, koska työmarkkinoilla tyydyttiin pitkään nollakorotuksin. Kansalaisten ostovoiman menetyksellä ostettiin viennin menestys.

Suomessa ei juuri ole puhuttu sisäisen devalvaation mahdollisuudesta. Ainoastaan muutamat ekonomistit ja kolumnistit ovat tarttuneet aiheeseen. Poliitikot eivät ole lausuneet asiasta puolta sanaa. Muistissa ovat Sorsan haparoivat ja tuloksettomat yritykset.

Parhaimmillaankin Suomessa voidaan päästä siihen, että vakava taloustilanne ajaa jonkinlaiseen laajaan sopimukseen, jossa sovitaan ehkä palkkojen jäädyttämisestä ja vientiteollisuuden rasitteiden keventämisestä. Juuri muuhun on vaikea uskoa.

Siksi vähäistä vielä on suomalaisten yleinen kriisitietous, eli sen tosiasia toteaminen, että Suomi on itse asiassa pahemmassa tilanteessa kuin 1990-luvun laman alkaessa. Julkinen puoli oli lähes velaton ja huoltosuhde kunnossa.