Pääkirjoitukset

Kiuru tasapäistäisi peruskoulun

Huomenna ja tiistaina jalkakäytävät täyttyvät jälleen reppukansasta, kun koulut alkavat suurimmassa osassa maata.

Kouluvuosi käynnistyy ristiriitaisissa merkeissä. Kuntien säästöt ovat kohdistuneet myös koulutoimeen siten, että se näkyy opetuksessa. Joissakin kunnissa kaavaillaan jopa opettajien lomautuksia.

Toisaalta valtio esittää uudistuksia.

Opetusministeri Krista Kiuru (sd.) kertoi tällä viikolla aikovansa päivittää peruskoulun. Kiuru haluaa taata koulutuksellisen tasa-arvon ja oikeudenmukaisuuden.

Toukokuussa liikenneministerin paikalta opetusministeriksi siirtynyt Kiuru on havainnut koululaisten oppimiserojen kasvaneen ja sitä myötä myös eri asuinalueiden koulujen alkaneen eriytyä toisistaan.

Suomeksi sanottuna Kiuru haluaa siis estää jaon eliitti- ja ongelmakouluihin. Tähän hän pyrkii uudella lailla, jossa määriteltäisiin kriteerit ”haastaville oppimisympäristöille” ja annettaisiin niiden perusteella erityistukea näille pahimmille ongelmakouluille.

Varmasti tuki tulee tarpeeseen, mutta vähintään yhtä tärkeää koululaisten tasa-arvon vuoksi on määritellä yhtenäiset kriteerit esimerkiksi koululuokkien maksimikoolle sekä tuki- ja erityisopetuksen minimimäärälle.

Tällä hetkellä eri kunnissa opiskelevat koululaiset ovat hyvinkin eriarvoisessa asemassa esimerkiksi juuri tukiopetuksen suhteen. On kunnan omassa päätösvallassa, tarjoaako se tällaista resurssia laisinkaan.

Hämeenlinnan seudulla keskuskaupunki on jo vuosia systemaattisesti vähentänyt tukiopetuksen määrää, kun taas esimerkiksi Hattulassa tukiopetusta on ollut rajoituksetta tarjolla – tähän syksyyn saakka. Nyt Hattulassakin säästökirves leikkasi pois siivun tukiopetuksen rahoista.

Kunnat ovat saaneet käyttää harkintavaltaa myös peruskoulujen tuntijaon suhteen. Kun Hämeenlinnassa opetusta annetaan tätä nykyä vain valtakunnallinen vähimmäismäärä, janakkalalaiset saavat opetusta peruskoulun aikana yhteensä 380 oppituntia ja hattulalaiset peräti kymmenen viikkoa enemmän.

Kyse on jo merkittävästä erosta.

Kun siihen lisätään koulu- ja kuntakohtaiset erot opetusryhmien suuruudessa sekä vaikkapa valinnaisainetarjonnassa, on selvää, etteivät koulukohtaiset erot oppimistuloksissa suinkaan johdu pelkästään eri asuinalueiden oppilasaineksen välisistä eroista.

Jos kunnat saataisiin edes kutakuinkin samalle viivalle peruskoulun järjestämisvelvollisuuden suhteen, juopa eliitti- ja ongelmakoulujen välillä vähenisi ajan myötä kuin itsestään.

Toki se tarkoittaisi isoa poliittista kiistaa kohtuullisista raja-arvoista. Poliitikkojen tehtävä on arvottaa, millä tavalla koulujen tasapäistäminen tehdään.

Mennäänkö parhaiden vai heikoimpien mukaan vai kenties jostain siltä väliltä? Ja minkä verran kunnille jätetään liikkumavaraa? Paluuta valtion yksityiskohtaisesti ohjaamaan opetussuunnitelmaan tuskin kuitenkaan suunnitellaan.

Päivän lehti

1.6.2020