Pääkirjoitukset

Koko karmeus paljastui

Kaivosyhtiö Talvivaara julkisti keskiviikkona taloustilanteensa. Se on likimain katastrofaalinen, mikä ei toisaalta ole yllätys yhtiön taivalta – vai pitäisikö sanoa taaperrusta – seuranneille.

Talvivaara teki pelkästään viime vuoden aikana liiketappiota peräti yli 700 miljoonaa euroa.

Luvussa on tosin mukana merkittävät 590 miljoonan alaskirjaukset käyttöomaisuuteen ja varastoon, mutta ilman näitäkin Talvivaara oli pakkasella rapiat sata miljoonaa.

Talvivaaran mittakaavassa kyse on jättimäisistä summista. Yrityssaneeraukseen hakeva yhtiö etsiikin kuumeisesti rahoitusratkaisuja, jotta toimintaa Sotkamossa voitaisiin ylipäänsä jatkaa.

Luottamus Talvivaaraan ja yhtiön johtoon on kuitenkin matkan varrella rapissut niin, ettei rahoittajia ole helppo löytää. Ennustukset ja lupaukset kannattavasta toiminnasta ovat toistuvasti pettäneet. Milloin on pettänyt yhtiön tuotantoprosessi ja bioliotus, milloin nikkelin maailmanmarkkinahinta. Rahoittajien kärsivällisyys ei kestä ikuisuuksia.

Se on tietysti muistettava, että Talvivaaran liiketoimintaympäristö on muuttunut finanssikriisin jälkeen dramaattisesti.

Kovin kaksisesti yhtiöllä ei ole mennyt myöskään ympäristön näkökulmasta. Viimeistään vuodot kipsisakka-altaassa saivat viranomaiset reagoimaan – ympäristöväen silmissä Talvivaaran maine meni jo paljon aikaisemmin.

Yksittäisen yrityksen mahdollinen maksukyvyttömyys ei ole suurensuuri uutinen taantuma-Suomessa. Kun kyse on valtavasta kaivoksesta, joka ei konkurssissa katoaisi mihinkään ja toisaalta valtio-omisteisesta yhtiöstä, jonne pitäisi ehkä pumpata lisää euroja, asetelma muuttuu.

Elinkeinoministeri Jan Vapaavuori (kok.) kommentoi Talvivaaran taloustilannetta eilen erittäin haastavaksi. Valtio on Vapaavuoren mukaan valmis tekemän kaiken laillisen ja järjellisen, jotta kaivostoiminta voisi jatkua Sotkamossa.

Toivottavasti Vapaavuoren mainitsema järjellinen tarkoittaa tässä yhteydessä sitä, että ennen rahan kaatamista kaivokseen Talvivaaran pitäisi osoittaa jonkinlainen realistinen polku kannattavaa toimintaan pitkällä aikavälillä.

Valtion sijoitusyhtiö Solidium omistaa Talvivaarasta 16,7 prosenttia, mutta osakkeiden nykyarvo on vaivaiset 29 miljoonaa euroa. Senttiosakkeeksi valahtanut Talvivaara on ollut Solidiumille ja veronmaksajille surkea sijoitus, ja nyt valtio on vieläpä suurimpana osakkeenomistajana vastuussa yhtiön toiminnasta.

Solidiumia ja valtion pörssiomistuksia on viime aikoina arvosteltu äänekkäästi. Esimerkiksi Osakesäästäjien Keskusliiton entinen puheenjohtaja, professori Jarmo Leppiniemi ei ymmärrä koko Solidiumin ideaa, paitsi juuri Talvivaaran osalta.

Strateginen omistus tarkoittaa tässä yhteydessä lähinnä Talvivaaran pelastusoperaatiota.