Pääkirjoitukset

Kompromisseja kannattaa kokeilla

Asemiin kaivautuminen vaivaa Hämeenlinnan kunnallista päätöksentekoa.

Sanotaan, ettei kunnallispolitiikassa ole oppositiota. Hämeenlinnassa sellainen on, vaikka kaikilla puolueilla on edustajansa kaupunginhallituksen pöydän ympärillä.

Kristillisdemokraateilla ja vihreillä ei tosin ole tällä hetkellä hallituspaikkaa, mutta niidenkin edustajat ovat kaupunginvaltuuston varapuheenjohtajina oikeutettuja osallistumaan kokouksiin.

Kaupunginhallituksessa on vähintäänkin yhtä laaja kirjo kuin maan hallituksessa.

Hämeenlinnassa on tällä vaalikaudella tullut tavaksi äänestää useasti. Useimmiten vihreillä vahvistettu demarit-kokoomus -akseli jyrää joko koko Pro-koalition tai ainakin perussuomalaiset.

Sama trendi jatkuu valtuustossa.

Maan hallituksessa ei juuri äänestellä, vaan etsitään kompromissia hampaat irvessä. Sen seurauksena esimerkiksi sote-uudistuksesta on tullut sekava kompromissien äiti.

Taustalla on se, että valtakunnan politiikassa edessä on hallituskriisi ja jopa eduskuntavaalit, jos yhteistä säveltä suurimmista uudistuksista ei löydy. Tavoitteet on kirjattu hallitusohjelmaan.

Hämeenlinnassa tavoitteet ovat valtuustosopimuksessa. Sen ohjelma-osio sisältää kaikkea hyvää ja kaunista, jota valtuusto toimikautenaan pyrkii edistämään kuten peruspalvelujen turvaaminen ja kohentaminen.

Siellä on myös talouden tasapainottaminen. Se ei taida onnistua toivotussa aikataulussa, mutta sen sijaan esimerkiksi elinkeinokonsernin virtaviivaistaminen on jo hyvässä vauhdissa.

Puolueet eivät tässä vaiheessa tunne halua lisätä valtuusto-ohjelman toiveidentynnyriin lisää tavoitteita, koska nykyistenkin saavuttamisessa on tekemistä.

Sen sijaan yhteistyössä onnistumista useimmat valtuustoryhmät ovat alkuvuodesta antamissaan lausunnoissa arvioineet samansuuntaisesti. Yhteistyössä ei ole onnistuttu niin hyvin kuin tavoiteltiin.

Miksi niin ei ole käynyt, siitä on luonnollisesti monia näkemyksiä.

Nyt on syytä pohtia, kannattaako koko neljän vuoden kausi hakata päätään seinään eli hävitä hallituksessa äänestykset.

Sillä ei saavuteta mitään, ellei sitten tavoitteena ole vain marttyyrin kruunu.

Toinen vaihtoehto on neuvotella nykyistä enemmän ja hieroa kompromisseja. Demokratiassa se kuuluu normaaliin poliittiseen päätöksentekoon.

Sillä tavalla saavutetaan tuloksia. Mikään puolue ei saa kaikkia tavoitteitaan läpi, mutta kaikki voivat saada päätöksiin oman puumerkinsä ja osan omista tavoitteistaan.

Sitä kannattaa ainakin kokeilla. Se on taatusti hedelmällisempää kuin jatkuvasti äänestyksissä alakynteen jääminen.

Myös enemmistökoalition tulee herkällä korvalla kuunnella, löytyykö päätösten valmisteluvaiheessa mahdollisuuksia toimiviin kompromisseihin.