Pääkirjoitukset

Kompromissien teko jatkuu

Pääministeri Jyrki Kataisen (kok.) hallituksen on jatkettava kompromissien tiellä. Näin kommentoi SDP tuoreen elinkeinoministerin Jan Vapaavuoren (kok.) avausta kompromisseilla pelaamisen lopettamisesta.

Vapaavuoren heitto arveltiin politiikan sisäpiirissä uuden ministerin liiaksi innokkuudeksi. Tästä ei voi olla kysymys, sillä hän on kokoomuksen keskeisiä vaikuttajia ja toista kertaa ministerinä.

Helsinkiläinen kansanedustaja ei opettele salkun kantamista ja hän varmasti harkitsi huolellisesti, mitä sanoo ensimmäisissä haastatteluissaan EK:n johtoon siirtyneen Jyri Häkämiehen (kok.) seuraajana.

Tiukassa tarkastelussa idea kompromisseista luopumisesta on sula mahdottomuus. Kun Kataisen hallituksessa istuu kuusi puoluetta, sovittelu on ainoa tapa pitää sen rivit järjestyksessä.

Jos kompromissit haudattaisiin, yksi hallituspuolue sanelisi päätösten sisällön ja muut tulisivat nöyrästi perässä. Vapaavuoren mielestä sanelijan rooli sopisi ilmeisesti parhaiten kokoomukselle.

Ministeri Vapaavuori on aidosti ja syystäkin huolissaan maan talouden tilasta ja lähitulevaisuuden uhkakuvista. Tästä tarkan näkökyvyn lähtökohdasta hän muotoili kovin huolimattomasti kootun lausunnon.

Ehkä sanoja selittää paineen kasvu, joka lietsoo kasvavaa hermostunutta ilmapiiriä politiikkaan, työmarkkinoilla ja talouselämään.

Vapaavuoren sanoihin ei ole syytä takertua. Kysymys on perimmiltään tästä: entistä useammat mittarit näyttävät Kataisen hallituksen talousohjelman vanhentuneen ja siksi on uusien linjanvetojen aika.

Elinkeinoministeri perää talouslinjan päivitystä nopeassa aikataulussa. Pääministeri ja valtiovarainministeri Jutta Urpilainen (sd.) ovat yhä sitä mieltä, että taloutta koskevat ratkaisut tehdään vasta ensi keväänä.

Mihin hallituksen johto perustaa käsityksensä siitä, että Suomella on varaa odottaa talouden uusia ratkaisuja kuukausikaupalla?

Kevääseen tähtääminen ei ole ainakaan kompromissi. Lähinnä kysymys on rohkeuden puutteesta avata hallitusohjelmaa, jonka kokoaminen toistamiseen on kuudelle puolueelle aivan varmasti ankara ponnistus.

Ajan peluun ideaan on vaikea ymmärtää, koska lopputulos on aivan selvä: nykyisellä ohjelmalla Kataisen hallitus ei voi jatkaa.

Hermostuneisuus ei sentään leimaa kaikkea talouden päätöksentekoa. EK otti hieman yllättäen kantaa maltin ja neuvottelujen puolesta ilmoittamalla, että se on valmis keskustelemaan palkansaajapuolen kanssa kiistellyistä koulutuspäivistä.

EK oli tehnyt koko tavalla selväksi sen, että raamisopimukseen liittyvästä koulutuspaketista on turha odottaa enää neuvotteluja.

EK:n avaus oli taktisesti taitava veto, sillä EK mielestä valtion varaamilla rahoilla tulisi kouluttaa työttömiä.

Miten myös työttömien etua ajavat palkansaajajärjestöt voisivat näin yleistä arvostusta nauttivaa esitystä vastustaa!

Päivän lehti

6.4.2020