Pääkirjoitukset

Konkurssi ei sulje Talvivaaraa

Viime kuukausien sinnikkäät neuvottelut eivät pelastaneet Talvivaaran kaivosta ja yhtiö jätti konkurssihakemuksensa torstaina. Ilmeisesti lyhytaikainen rahoitus, jolla velkasaneeraus olisi edennyt, jäi pienestä kiinni, vain kymmenestä miljoonasta eurosta.

Talvivaaran tarina ei konkurssiin toki pääty, sillä kaivoksen toimintaa ei sen erityisluonteen takia voida noin vain lopettaa. Malmin rikastaminen biokasaliuotuksella on jatkuva kemiallinen prosessi, josta ei voi konkurssin koittaessakaan vain kiertää sulaketta irti.

Talvivaaralla takuumiehenä on toistaiseksi valtio. Elinkeinoministeri Jan Vapaavuori (kok.) vakuutti torstaina, että valtio ottaa tilanteen haltuunsa ja yhtiön toiminta jatkuu. Ministeri Vapaavuorella on arvokasta kokemusta kriisiyhtiöiden hoidosta, sillä korealaisen STX:n Turun telakka löysi kesällä valtion avustuksella uuden omistajan saksalaisesta perheyhtiöstä.

Konkurssikaivokselle haetaan ministerin mukaan uutta omistajaa. Isoja kaivoksia on harvoin kaupan ja ostajaehdokkaatkin ovat vähissä. Talvivaaran suurin yksittäinen velkoja on belgialainen metallinjalostaja Nyrstar. Se voi saada sinkin tuottajansa edullisesti omakseen.

Toinen mahdollinen ostaja on venäläinen Norilsk Nickel, jolla on jo valmiiksi tuotantoa Suomessa, Harjavallassa. Yhtiöllä on Talvivaaran kanssa 10 vuoden sopimus nikkelistä ja koboltista. Mutkia Norilsk Nickelin mahdollisille kaupoille voi syntyä EU:n Ukrainan kriisin takia asettamista talouspakotteista.

Vuonna 2008 avattuun Talvivaaran kaivokseen asetettiin suuria toiveita. Euroopan rikkaimman nikkeliesiintymän uskottiin tuovan työttömyydestä kärsivään Kainuuseen työtä ja vaurautta. Iso kaivos toisi uutta vireyttä paikallisten vaikutusten ohella myös koko maahan.

Tuhannet kansalaisetkin luottivat kaivosyhtiöön, sijoittivat rahojaan siihen ja Talvivaaran osakkeesta tuli todellinen kansanosake. Konkurssi merkitsee sitä, että sijoittajat menettävät rahansa.

Metallien, etenkin nikkelin maailmanmarkkinahintojen lasku oli myrkkyä velkaiselle kaivokselle. Kassavirta ei vahvistunut oletetulla tavalla eikä lajissaan maailman ensimmäinen bioliuotusmenetelmä toiminutkaan kunnolla.

Usko Talvivaaraan romahti viimeistään kaivoksen aiheuttamien päästöjen vuoksi. Ajoin näytti siltä, ettei jalostusprosessi ole kenenkään hallinnassa ja saasteet pilaavat hyvin laajalta alueelta Kainuun ja Pohjois-Savon puhtaita vesistöjä. Todellisuudessa tilanne ei ole kuitenkaan niin vakava, miltä se näytti. Konkurssista huolimatta yhtiötä ja sen johtoa vastaan käynnistynyt rikosoikeudellinen prosessi jatkuu.

Talvivaaran kohtalo heijastuu koko suomalaiseen kaivosteollisuuteen hyvin kielteisellä tavalla. Suomesta on löydetty monia rikkaita malmioita, mutta kaivoksen avaaminen on vaikeata. Aivan yksinkertaista se ei toki ole ollut ennen Talvivaarakaan, mutta kaiken koetun jälkeen kynnys kaivosteollisuuden käynnistämiseen on entistä korkeampi. Kansalaiset ovat peloissaan, viranomaiset valppaita ja sijoittajat varovaisia.