Pääkirjoitukset

Konsulttien villit visiot törmäävät realismiin

Kustannustehokas päästövähennyspolku on kuitenkin oikea tavoite.
Henkilö- ja raskaan liikenteen sähköistymisen edellytyksenä on kattava latauspisteiden verkosto, minkä rakentaminen maksaa arviolta 1,5 miljardia euroa.

Suomen olisi mahdollista vähentää päästöjään 60 prosentilla vuoteen 2030 mennessä, Pariisin ilmastosopimuksen tavoitteiden mukaisesti.

Näin voisi tapahtua vieläpä ilman lisäkustannuksia tai päästövähennysten avulla saataisiin jopa rahasäästöjä.

Tämä kuitenkin vaatisi selkeää poliittista ohjausta.

Tällaisen avauksen teki maanantaina Sitra, joka on laatinut aiheesta selvityksen yhdessä konsulttiyhtiö McKinsey & Companyn kanssa.

Se, kuinka realistinen konsulttiyhtiön esittämä keinovalikoima on, jää kuulijan arvuuteltavaksi ja tulevaisuuden tuomiolle.

Suomessa on tällä hetkellä esimerkiksi noin 11 000 täyssähkö- ja lataushybridiautoa. McKinseyn konsulttien villeissä – vai unelmahöttöisissä? – visioissa Suomessa pitäisi olla 700 000 täyssähköhenkilöautoa ja 100 000 lataushybridiä vuoteen 2030 mennessä, jotta tavoite voitaisiin saavuttaa.

Teoriassa tällainen kehitys saattaa tietenkin olla mahdollinen, mutta realismiakin kaivataan. Polttomoottoriautoja ei konsulttinäkemyksen mukaan myytäisi 2020-luvun puolivälin jälkeen käytännössä enää ainuttakaan.

Sähköhenkilöautojen lisäksi päästövähennykseen tarvittaisiin 180 000 sähkö- ja ladattavaa hybridipakettiautoa ja -rekkaa sekä 8 000 sähköbussia.

Poliittiselle ohjaukselle on siis todellista tarvetta, mikäli tällaisia lukuja aiotaan tosissaan tavoitella. Tai edes sinne päin.

Autokannan uusimisen lisäksi Sitran raportti kiinnittää huomiota mm. tuulivoimaan, vähähiilisempään teollisuuteen sekä fossiilisten polttoaineiden korvaamiseen sähkön ja lämmön yhteistuotannossa.

Tällainen keinovalikoima on jo helpompi ymmärtää. Samalla kannattaa kuitenkin muistaa, että tuulivoimaloita inhotaan varsin yleisesti maisema- ja meluhaittojen vuoksi, eivätkä ne ole pärjänneet markkinaehtoisesti kuin hetken.

Ydinvoiman lisärakentamiseen Sitran raportti ei ota kantaa, vain miniydinvoimalat mainitaan. Parempi näin. Toistaiseksi uusien yksiköiden valmistumisaikatauluista kun ei ole olemassa muita kuin valistuneita arvauksia.