Pääkirjoitukset

Korkeakoulutettujen määrästä ei pidä pillastua

On kysyttävä jatkuvasti myös laadun perään sekä sen, tarvitaanko Suomen työmarkkinoilla lisää tuplamaistereita, vai sittenkin ensisijaisesti todellisia osaajia.
Väinö Voionmaan muistomerkki Kuva: Rauno Lahti
Väinö Voionmaan muistomerkki Kuva: Rauno Lahti

Korkeakoulut odottavat vesi kielellä Antti Rinteen (sd.) hallituksen budjettiriihtä, jossa on esillä yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen lisärahoitus.

Edellisen eli Juha Sipilän (kesk.) hallituksen paljon parjattuja koulutusleikkauksia pyritään paikkaamaan. Syyt ovat pitkälle poliittisia.

Erityisesti SDP, vihreät ja vasemmistoliitto pyrkivät lunastamaan näin vaalilupauksiaan.

Toistaiseksi on aivan liian vähän puhuttu siitä, mitä korkea-asteen koulutuksen lisärahoituksella tavoitellaan. Korkeakoulujen aloituspaikkamääriin on tulossa tuhansien korotus, mutta miten ne suunnataan oikeille aloille?

Poliitikoilta eli nykyiseltä ja tulevilta hallituksilta toivoisi yliopistojen ja ylipäätään koulutuksen rahoituksesta päättäessään johdonmukaisuutta. Jos toinen – erivärinen hallitus – leikkaa ja toinen paikkaa, ollaan kestämättömällä tiellä.

Taloudellisen ja kehityksen järjestö OECD toi parahultaisesti budjettiriiheen pureskeltavaa: korkeakoulutettujen osuus on Suomessa edelleen sekä OECD:n että EU:n keskiarvoja pienempi. Tästä ei pitäisi kuitenkaan liikaa pillastua.

Suomi käyttää edelleen kansainvälisessä vertailussa paljon rahaa korkeakoulutukseen. Korkeakoululaitos on työntänyt ulos maistereita ja myös tohtoreita hyvää vauhtia, osittain siksi, että sen rahoitus on ollut sidottu ”tuloksiin”, tutkintomääriin.

Varsinaisten tiedekorkeakoulujen rinnalla ammattikorkeakouluista on tullut kilpailija samoille apajille.

On kysyttävä jatkuvasti myös laadun perään sekä sen, tarvitaanko Suomen työmarkkinoilla lisää tuplamaistereita, vai sittenkin ensisijaisesti todellisia osaajia. Aikoinaan muka tarpeettomana lakkautettu rakennusmestarikoulutus on tästä kestoesimerkki. Pitää osata tehdä myös nopeita korjausliikkeitä.

Innovaatiot perustuvat teknologissa, biotaloudessa ja monella muulla tulevaisuuden alalla tutkimukseen, mutta senkään laatua eivät mitenkään takaa isot aloituspaikkamäärät. Myös opetuksen sisältöön – ja tutkimukseen – on osattava käyttää viisaasti resursseja, niin julkisia ja nykyistä enemmän myös yksityisiä.