fbpx
Pääkirjoitukset

Koronan vahinkojen paikkaus alkaa tänään kouluissa – Keskitytään täysillä opiskeluun ja oppimiseen

Hämeenlinnalaisen Nummen koulun oppilaita koulutyössään keskellä korona-aikaa joulukuussa vuonna 2020. Kuva: Pekka Rautiainen

Tänään sitä ei pitäisi edes muistella: koulutyötä riivannutta koronaa. Lähi- ja etäopetuksen jatkuva vaihtelu on ohi. Vielä on kuitenkin lisättävä yksi sana: toivottavasti.

Viheläinen tauti on yhä keskuudessamme, mikä tarkoittaa kuitenkin lähinnä varautumista sairastuneiden poissaoloihin. Tänään on kaikki toisin – ja ehdottomasti paremmin – kuin kahtena edellisenä syksynä.

Kesälomilta palataan kouluun, jota ei tarvitse käydä jatkuvassa epävarmuudessa. Silti tälläkin syksyllä ovat omat omaispiirteensä: sota jatkuu keskellä Europpaa heijastuen Suomeenkin ja vääjäämättä myös aikaansa seuraavien nuorten ihmisten elämään. Ukrainalaisten hätä on meidänkin hätäämme.

Koronan kanssa opittiin jotenkin elämään, mutta silti virukselle on nyt hyvä heittää hyvästit: mene, pysy poissa ja pidä kaikki kaverisikin!

Kun pirulaisesta selvittiin, voidaan selvitä myös sen seurauksista.

Koulussa voidaan keskittyä vihdoin taas – toivottavasti täysillä – perusasioihin: opiskeluun ja oppimiseen.

Samaa toivoo kannanotossaan myös Opetusalan ammattijärjestö, joka on vedonnut, että kouluja koskevat isot uudistukset olisivat hetkeksi ohi. Se olisikin kohtuullista.

Hämeenlinnassa voi lisäksi toivoa, että jatkuvista koulujen tilamuutoksista joskus päästäisiin. Alkavana lukuvuonna ei vielä näy päätepistettä rakennusrumballe.

Ensi vuoden alusta koulutuksesta tulee kuntien merkittävintä verovaroin rahoittamaa toimintaa. Sekin on iso muutos ja toivottavasti hyvään suuntaan.

Jo hyvissä ajoin koronan kestäessä alettiin puhua uhkaavasta oppimisvajeesta. Nyt alkaa toden teolla aukkojen paikkaaminen.

On kuitenkin kysyttävä: Mitä oppimisvaje oikeastaan on? Minkälaiset vahingot oppimistuloksiin ja myös lasten ja nuorten muuhun kehitykseen koronasta koitui? Osa vahingoista voi valitettavasti jäädä korjaamatta.

Lapset ja nuoret ovat onneksi kovin sopeutuvaisia – samaa voinee sanoa myös opettajista. He tekevät työtä, jolla on arvokas tarkoituksensa.

Valitettavan todennäköisesti heikoimmin koronasta ovat selvinneet sellaiset koululaiset, jotka normaaliolosuhteissakin tarvitsevat eniten tukea.

Vahingot ovat olleet hyvin moninaisia. Yksinäisistä on saattanut tulla vieläkin yksinäisempiä. Monta kertaa on käynyt ilmi, että palattaessa lähiopetukseen mieluisinta on ollut kavereiden tapaaminen. Nuoret tarvitsevat toinen toisiaan, mutta myös ohjaavaa ja rajat asettavaa aikuista.

Koulun alkaminen voi olla myös ahdistavaa. Lopultakin kaikkein tärkeintä on se, että koulussa on turvallista olla. Kaikki muu rakentuu sen päälle.

Menot