Pääkirjoitukset

Kostean sukupolven maine kestää

Päihdelääkärinä mainetta niittänyt, nyt jo eläkkeellä oleva erikoislääkäri Antti Holopainen on huolissaan suomalaisvanhusten rajusti lisääntyneestä alkoholin käytöstä. Hän arvioi perjantain Hämeen Sanomissa, että yhteiskunnalle on lankeamassa lähivuosina kallis lasku, kun alkoholisoituneiden ikäihmisten hoidon ja hoivan tarve aikaistuu useilla vuosilla.

Holopaisen mukaan peräti neljäsosa yli 65-vuotiaista miehistä ja yli kymmenen prosenttia naisista juo runsaasti. Joukko on suuri, kun muistetaan, että suomalaisista 65 vuotta täyttäneitä on jo miljoona.

Sotien jälkeen syntyneet suuret ikäluokat, joita myös kosteaksi sukupolveksi kutsutaan, eläköityvät parhaillaan muutaman vuoden yli 60 ikävuoden iässä. Heidän elinaikanaan suomalainen alkoholipolitiikka on myllerretty perusteellisesti.

Äärimmäisen puritaaninen, tiukkaan säännöstelyyn perustuva alkoholipolitiikka vapautui, kun Suomessa luovuttiin viinakortista vuonna 1970. Kortilla yritettiin sodanjälkeisinä vuosina estää alkoholin välitys ja rajoittaa henkilökohtaista kulutusta.

Nyt eläkeiässä olevat kansalaiset olivat juuri astumassa aikuisuuteen ja vapaan viinan ohella samoihin aikoihin ilmestyi myös keskiolut vähittäiskauppojen ja baarien myyntivalikoimiin.

EU-jäsenyyden myötä myös alkoholin ulkomaantuonti on vapautunut niin, että Virosta haetaan jo autolasteittain halpoja juomia.

2010-luvun eläkeläiset ovat eläneet koko aikuisikänsä verraten liberaalin alkoholipolitiikan aikaa. Kostea sukupolvi jatkaa tavoilleen uskollisena myös eläkevuosinaan.

Juopottelu ei enää ole edes kovin kallista. Palkat ja eläkkeet ovat säilyttäneet ostovoimansa ja rahaa riittää myös päihteisiin. Kun työelämän velvollisuudet eivät enää rajoita elämää, juopottelusta ei koidu välitöntä harmia.

Suomalaisen terveydenhuollon ongelmat ovat yleisessä tiedossa. Jonot terveyskeskuksiin ja myös erikoissairaanhoidon ovat paikoin sietämättömän pitkiä eivätkä hoitotakuun rikkomuksetkaan ole tuiki harvinaisia.

Tähän ympäristöön ei todellakaan kaivata enää uudeksi, merkittäväksi asiakasryhmäksi alkoholisoituneita vanhuksia. Runsas juominen nopeuttaa hoidon tarvetta viidellä, jopa kymmenellä vuodella. Tällaiseen asiakasmäärän kasvuun ei terveydenhuolto ole todellakaan valmistautunut.

Tissuttelevat mummot ja vaarit eivät enää käy vitsiksi tai hupitarinoiden aiheeksi, vaan vanhusten alkoholismi on entistä vakavampi yhteiskunnallinen ongelma, johon pitää puuttua. Kieltojen ja rajoitusten tie on Suomessa monesti kokeiltu ja yhtä monta kertaa tulokset on todettu huonoksi.

Moni vanhus juo lohdutukseksi yksinäisyyteensä. Jos elämästä puuttuu virikkeitä ja ystäviä, pullo voi helposti korvata ihmissuhteita. Siksi vastuuta ei pidä yksin vierittää ongelmajuojan harteille. Kun ongelmavanhusta ei jätetä yksin, juomiskierre on helppo katkaista ennen kuin se ryöstäytyy hallitsemattomaksi.