Pääkirjoitukset

Kotihoitoon mallia Pohjoismaista

Tupa on täynnä aina, kun jokin taho järjestää vanhusten asioita sivuavan yleisötilaisuuden.

Iäkäs väki on aktiivista ja haluaa vaikuttaa itseään tai lähitulevaisuuttaan koskeviin päätöksiin.

Se on erittäin hyvä. Tällöin päättäjillä on tiedossaan, mitä he, joita päätökset oikeasti koskevat, haluavat.

Päättäjien joukossakin on iäkkäitä ihmisiä, mutta harvemmin suorastaan vanhuksia.

Yhteiskunnan harmaantuessa ja terveydenhuollon parantuessa ainakin kunnallisten päättäjien keski-ikä nousee. Asiantuntemus vanhustenhuollosta kasvaa.

Toivottavasti ikähaitarin toinenkin pää kiinnostuu nykyistä enemmän kunnallisesta demokratiasta, muuten päätökset yksipuolistuvat.

Vanhustenhuoltoa käsittelevissä yleisötilaisuuksissa henki on usein se, että asiat ovat huonosti.

Aina löytyy esimerkkejä siitä, että hoitoketju on takkuillut.

Kuntien on otettava ongelmat tosissaan ja tutkittava myös yksittäistapaukset tarkoin palvelujen laadun parantamiseksi. Pääsääntöisesti vanhustenhuolto kuitenkin toimii.

Tämän hetken mantra kuuluu, että vanhukset haluavat asua kodeissaan niin pitkään kuin mahdollista. Se on totta.

Ikämittarin loppupäässä tämäkään ei ole yhteiskunnalle ilmaista. On taattava, että kotihoito toimii, eivätkä iäkkäät ihmiset jää koteihinsa heitteille.

Hämeenlinna on vanhuspalvelulain tavoitteiden mukaisesti pyrkinyt vähentämään laitoshoitoa.

Samaan aikaan kotihoitoon on saatu jonkin verran lisää työntekijöitä, muttei mitenkään runsaasti.

Sanotaan, että kotihoito toimii nyt tehokkaammin, mutta silti työntekijä käyttää päivässä vain nelisen tuntia suoraan asiakastyöhön. Loppuaika menee matkoihin ja raportointiin.

Matkoja ei voi välttää, sillä kaikki vanhukset eivät halua asua kaupunkien keskustoissa. Raportointikin on tärkeää, jotta tieto kulkee kotihoidon työntekijöiden välillä.

Vanhuspalvelulain tavoitteena ei ole luopua kokonaan ympärivuorokautisesta hoivasta.

Tavoite on, että aika tehostetun hoivan laitoksessa jäisi mahdollisimman lyhyeksi.

Siihen päästään kiinnittämällä huomiota ennalta ehkäiseviin palveluihin. Niitä löytyy kaikilta elämänalueilta.

Ne ovat koko yhteiskunnan, eivät ainoastaan vanhustenhuollon palveluita.

Myös kotihoitoa voidaan parantaa. Siitä muut Pohjoismaat ovat hyvänä esimerkkinä.

Hämeenlinnasta onkin onneksi lähdössä lautakuntien jäseniä tutustumaan Tanskan palveluihin huhtikuun alussa.

Nykyistä enemmän tulee pohtia siirtymävaihetta, jossa ikäihminen ei enää oikein pärjää kotona, muttei täytä ympärivuorokautisen hoivan kriteerejäkään.

Sinne pitää löytää uusia palvelumuotoja. Emmehän me itsekään halua joutua heitteille elämän loppukaarteessa.

Päivän lehti

1.6.2020