Pääkirjoitukset

Kotipakkaset täyttyvät, mutta teollisuus kärsii

Marja- ja sienisato on tänä vuonna oikein hyvä. Koronan vaikutukset näkyvät etenkin teollisuudessa, koska thaimaalaisia poimijoita ei saatu Suomeen riittävän aikaisin.
Lilit ja Lotta Höijer ovat tänä kesänä keränneet mustikoita myyntiin asti. Lotta Höijerillä on ollut aikaa marjastaa, kun korona vei kesätyöpaikan. Kuva: Esko Tuovinen
Lilit ja Lotta Höijer ovat tänä kesänä keränneet mustikoita myyntiin asti. Lotta Höijerillä on ollut aikaa marjastaa, kun korona vei kesätyöpaikan. Kuva: Esko Tuovinen

Kotitalouksissa pakkaset saadaan täyteen marjoja ja sieniä, vaikka ulkomaalaisia poimijoita ei ole vielä näkynyt.

Vaikka ei olisi itse innokas marjastaja, sosiaalisen median ryhmissä ja toreilla kaupataan innokkaasti kotimaisia vitamiinipommeja.

Kotitalouksille marjoja riittää, mutta marjoja hyödyntävä teollisuus on huolissaan, saako se riittävästi saalista. Suomalaisiin metsiin ja soille jää aivan liikaa marjoja ja sieniä, jotka teollisuus voisi hyvinkin jatkojalostaa.

Kotimaisissa metsissä on arvioitu olevan 500 miljoonaa kiloa luonnonmarjoja, joista yleensä saadaan talteen 10–17 miljoonaa kiloa. Teollisuus tarvitsee marjoja noin 10–20 miljoonaa kiloa, joista ulkomaiset poimijat ovat keränneet 90 prosenttia.

Yksi suomalainen taas kuluttaa luonnonmarjoja keskimäärin kahdeksan kiloa vuodessa.

Keskiviikkona avautui thaimaalaisten poimijoiden viisumikäsittely. Se tarkoittaa sitä, että suomalaisyritykset saavat apua marjaurakkaan.

Teollisuuden mukaan thaimaalaiset tulevat kuitenkin pari viikkoa liian myöhään. Niin tai näin, mustikkasato on juuri valmis, hillat kypsyvät ja puolukkasato on vasta syksyn hommia. Kerättävää riittää edelleen.

Tänä kesänä suomalaisiakin poimijoita on houkuteltu töihin. Esimerkiksi 4H on perustanut marjanostopisteitä ja Marjatex lähes koko maan kattavan hankintaketjun.

Positiivista on se, että innokkaat metsäkeräilijät voivat nyt oikeasti tehdä tiliä metsän antimilla. Iltapäivälehdet ovat uutisoineet, että tattien kerääjät saavat jopa 500 euron päivätiliä. Se, jos mikä motivoi menemään metsään.

Myyminen on tehty myös helpoksi. Suosituilla tattipaikkakunnilla ovat ostajat valmiina tiettyinä päivinä. Erilaiset sosiaalisen median ryhmät ovat käteviä kauppapaikkoja, joissa saaliit vaihtavat nopeasti omistajaa.

Mansikkatiloilla selvittiin sesongista, vaikka ulkomailta ei saatukaan apuja niin paljon kuin on totuttu. Nyt onkin aika pohtia, kuinka jatkossa sadot saadaan kerättyä. Se on varmaa, että enää ei voida luottaa automaattisesti ulkomaiseen apuun.

Päivän lehti

12.8.2020