Pääkirjoitukset

Koululiikunta kasvattakoon liikkujia

Tuttu on tarina, jossa ihminen vasta myöhäisellä aikuisiällä maastohiihtoa kokeillessaan tajuaa, ettei hiihtämisen tarvitsekaan olla pakollista tarpomista itku silmissä ja paakut suksenpohjissa.

Luetteloa koululiikunnan jättämistä traumoista, aidoista ja onneksi usein myös kovasti liioitelluista, voisi jatkaa loputtomiin.

Myös joukkuepelit jättävät pahimmillaan pelkästään huonoja muistoja. Lapset ja nuoret ovat kypsyysasteeltaan ja liikunnallisilta taidoiltaan eritasoisia, mikä antaa tilaa kiusaamiselle. Reiluus saattaa olla valitettavasti pelistä kaukana.

Parhaimmillaan joukkuepeli kasvattaa sosiaaliseen yhteispeliin, ja onnistumisen elämykset ovat yhteisiä; kaverin kannustus kukoistaa. Kun yhteinen innostus on päällä, pelaamiseen käytetään jokainen liikenevä vapaahetki oppituntien välilläkin.

Liikkumattomista lapsista kasvaa sohvaperunoita aikuisia.

Tavoitteiden pitää olla täsmälleen päinvastaisia.

Valmisteilla olevassa liikunnan uudessa opetussuunnitemassa on kunnianhimoisena tavoitteena, että koululiikunta kannustaisi liikunnalliseen elämäntapaan. Kysymys on kansanterveydellinen.

Jopa täysin liikkumaton elämäntapa on jo todellisuutta, kun niin lapset kuin aikuisetkin viettävät ison osan päivästä istuen tietokoneen tai mobiililaitteen äärellä. Pelkkä näytön näpyttely ei riitä kenenkään terveysliikunnaksi.

Syksyllä 2016 käyttöön otettavassa opetussuunnitelmassa ei puhuta eri liikuntalajeista, vaan ne on korvattu liikunnan perustaidoilla.

Perustaitoja olisivat esimerkiksi juoksutaito, heittäminen, hyppiminen ja havaintomotoriikka. Varsinaisia liikuntalajeja kuten hiihtoa tai suunnistusta ei mainita erikseen.

Toivottavasti esimerkiksi hiihtämistä ei kouluissa erikseen kielletä, vaikka sitä on opettajien ammattijärjestö OAJ hätävarjelun liioitteluna jo ennestään vaatinut. Rajansa pitää olla vastuun pakoilullakin.

Hiihto on edelleen kansalaistaito, mikä voidaan päätellä maastohiihdon viime vuosina yhä vain kasvaneesta suosiosta.

Opettajille uudistus tuo enemmän liikkumavaraa tuntien suunnitteluun, mutta ei poista perusvaatimusta, joka on jo nyt voimassa: liikuntataitoja on opetettava ja liikuntatuntien aktiivista valvontaa ei saa laiminlyödä.

Liikunnasta voivat nauttia kaikki, vaikka kyvyt ja taidot vaihtelevatkin. Se kuuluu asiaan, ja usein todellinen lahjakkuus antaa jonkin aikaa odottaa itseään liikunnassakin.

Opettajat eivät pääse liikuntataitojen arvioinnista. Liikunnasta voidaan hyvin antaa numero todistukseen jatkossakin. Jos opetus on hyvää ja jokaisen oppilaan lähtökohdat huomioon ottavaa, ei opin perillemenon arvioinnin pitäisi olla ylivoimainen tehtävä.

Opettajia ei tähänkään asti ole kielletty iskemästä oppilaisiin liikunnallisen elämäntavan kipinää. Reilut ja kannustavat opettajat ovat pystyneet siihen aina.

Päivän lehti

30.5.2020