Pääkirjoitukset

Köyhyys on muuttanut muotoaan ajan saatossa

Tänä päivänä köyhäksi luokiteltu suomalainen elää entisaikoihin nähden hyvin. Hänellä on pesukone, jääkaappi ja televisio, jotka vielä 1960-luvulla olivat suomalaisille pääsääntöisesti ylellisyyttä.

Suomalaisen köyhän ei enää tarvitse kärsiä suoranalaista aineellista hätää. Hänen elämänsä on niukkaa, ja hän joutuu karsimaan menoja, jotka valtaosalle ovat ihan normaaleja.

Köyhien lasten on karsittava harrastuksista, elektronisista laitteista ja merkkivaatteista.

Pahinta ei kuitenkaan ole aineellinen köyhyys, vaan osattomuuden ja huonommuuden tunne. Arkikielessä puhutaan luusereista.

Tämä ilmiö nousi esiin vastikään suomalaista köyhyyttä käsitelleessä kirjassa, jonka johtopäätöksiä esiteltiin eilisessä Hämeen Sanomien Just-liitteessä.

Osattomuus merkitsee sitä, ettei ole työ- tai opiskelupaikkaa, harrastuksia ja perheen tukea.

Tällainen aineeton köyhyys lisääntyy yhtä aikaa aineellisen suhteellisen köyhyyden kanssa. Suomessa kehitys on nopeampaa kuin Euroopassa keskimäärin.

Suomessa on puhuttu paljon kaikkein heikoimmassa asemassa olevien aseman kohentamisesta. Tällä on tarkoitettu lähinnä eri tukimuotojen kohentamista.

Nykyiseen köyhyyteen perusturvan kohentaminen ei yksin riitä. Osattomat on saatavan entistä enemmän osallisiksi. On käytettävä sekä porkkanaa että keppiä.

Pitkäaikainen joutenolo on pahinta. Se passivoi ja luo elämisen malleja, jotka lisäävät nopeasti yhteiskunnan ulkopuolelle ajautumista. Paljon parjatuilla työllisyyskursseilla on se hyvä puoli, että ne pakottavat nuoren nousemaan aamulla ja tekemällä edes jotain ja olemaan jonkun joukon mukana.

Ennaltaehkäisy lähtee jo peruskoulusta. Oppimisvaikeuksia potevien on saatava tukiopetusta, keskittymis- ja hahmotushäiriöisten pitää saada sellainen oppimisympäristö, että he voivat edetä muiden tahtiin.

Osattomuus ja syrjäytyminen eivät ole yksilön valintoja, vaan monesti pitkän kehityksen seuraus. Toki pudokkaita syntyy myös matkan varrella.

Myös työllistymisen kynnystä on alennettava. Meillä on paljon tekemätöntä työtä, mutta sen teettäminen ei kannata. Jatkossa pitäisikin löytää keino yhdistää vaikkapa perustulo tai palkkatuki palkkatyöhön.

Päivän lehti

6.6.2020