Pääkirjoitukset

Kreikka sai tekohengitystä

Keskustan veteraanipoliitikko, eduskunnan suuren valiokunnan jäsen Mauri Pekkarinen laskee, ettei uusin tukipaketti ratkaise Kreikan talousongelmia.

Kreikka on ollut eurooppalainen painajainen vuosikaudet. Tästä syystä olisi erittäin miellyttävää kiistaa Pekkarisen arvelut ja julistaa hänen olevan väärässä.

Jotain aivan mullistavan myönteistä täytyy tapahtua maailman ja varsinkin Euroopan talouskehityksessä, jos Pekkarinen joutuu myöntämään tehneensä virhearvion.

Eurooppa palaa Kreikka-pöytään lähivuosina lukemattomia kertoja.

Kreikka saa tukensa – siitä päätetään joulukuun puolivälissä – ja myös helpotusta ahdinkoonsa. Kansainvälisen valuuttarahaston ja euromaiden valtiovarainministereiden sovinto leikkaa maan korkokuluja nelisenkymmentä miljardia euroa.

Kiistat ratkaistiin sillä, että velan maksuaika pitenee ja korkoa painetaan alas.

Kreikka-ratkaisulla on arvostelijoita. Pekkarinen olisi heittänyt Kreikan ulos eurosta velkasaneerauksen saattelemana.

Syntynyt ratkaisu tuskin on nytkään ihanteellinen. Tässä ei ole sinänsä ihmettelemistä, sillä lähtökohta ei ole muuttunut miksikään: mahdottomien esittäminen on helppoa, sovinnon linjat sanelevat euroalueen poliittiset tosiasiat.

Suomessa alkoi heti huutokauppa avun hinnasta. Perussuomalaisten puoluejohtaja Timo Soini summasi suomalaisten laskuksi satoja miljoonia euroja.

Arvio on enemmän oppositiopolitiikkaa kuin vakavasti otettava kannanotto itse apupaketin sisällöstä.

Aalto-yliopiston professori Sixten Korkman puolestaan korostaa, ettei sovinto paisuta Suomen laskua, jos Kreikka kykenee lopulta maksamaan velkansa takaisin.

Korkman sanoo kuten asia on, auki on kuitenkin keskeinen ja kaiken kattava yksityiskohta: selviääkö Kreikka millään aikavälillä veloistaan?

Soinin suorasukaiset arvioit voi lukea niin, että hänen mielestään tarjolla olisi myös Suomelle ilmainen vaihtoehto. Sellaista ei ole, eikä sellaista ole edes näköpiirissä.

Suomi on valinnut paikkansa eurooppalaisessa poliittisessa ja taloudellisessa yhteistyössä, koska se on kaikesta huolimatta edelleen maan kaikinpuolinen etu.

Suomi ei voi loikata pois Eurooppa-junasta, kun Euroopalla menee huonosti ja hypätä takaisin korjaamaan talouden kasvun hedelmiä.

Menossa ei ole vain Kreikan ja kreikkalaisten tukeminen. Suomi ajaa edelleen myös omaa etuaan.

Kreikka-politiikan suurimpana ongelma pysyy se, että taloudellisen kurjuuden euromaa tulisi saada omille jaloilleen. Vain kasvavan talouden Kreikka pystyy kantamaan vastuun veloistaan.

Kokonaiskuva näyttää vieläkin hyvin epätoivoiselta. Maa on poliittisesti hajanainen, työttömyys kurittaa kansalaisia ja valtion tulot sekä menot ovat epätasapainossa.

Päivän lehti

8.4.2020